Vuosi: 2013

Vanhoillislestadiolainen sensuuri iski?

Laitoin eilen alla olevan tekstin Suomi24:n vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevälle palstalle. Aamulla sitä ei enää ollut. Tiukka moderointi oli sensuroinut informanttipyyntöni bittiavaruuteen. Jäin miettimään miksi. Olisi kiva nähdä pohdintojanne poiston mahdollisista syistä tai jos poistoa pyytänyt henkilö itse käy täällä lukemassa tämän jutun, hän voisi kertoa, mikä tekstissä ahdisti.

Oletan, että alla olevassa tekstissä on monta asiaa, jotka voivat loukata tiukimmin ajattelevia vanhoillislestadiolaisia. Siitä huolimatta on totta, että:

a) kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät halua suurperhettä 
b) osa vanhoillislestadiolaisista ehkäisee salaa
c) jotkut uupumuksesta rasittuneet vanhemmat toivovat jopa keskenmenoja …

Vanhoillislestadiolaiset suurperheet ovat yleensä erittäin lapsirakkaita, tasapainoisia, musikaalisesti tai muuten taiteellisesti lahjakkaita, vastuuntuntoisia, onnellisia, pullantuoksuisia ja hengellisiä. Tämä on idyllinen kuva vl-perheistä johon moni perhekunta yltää.

Mutta asioilla on myös kääntöpuolensa. Suurperheissä tunnetaan paljon uupumusta, syyllisyyttä, pelkoa ja ahdistusta. Näistä asioista ei saa vaieta. Ongelmia ei saa sensuroida näkymättömiin. Vaikka 99 äitiä voi hyvin, pitää nostaa esille ne kipupisteet joiden takia se sadas äiti uupuu ja menettää kykynsä kontrolloida omaa elämäänsä. Kyse on siis ennen kaikkea elämänhallinnasta.

Sensuroitu teksti:

Hei,

 Etsin edelleen informantteja kirjaprojekteihini. Työn alla on tällä hetkellä kirja vanhoillislestadiolaisesta perhe-elämästä iloinen, suruineen, pelkoineen ja kipuineen. Teen kirjaa Vuokko Ilolan kanssa ja tarkoituksenamme on nostaa erityisesti esille ehkäisyopin vaikutus vanhoillislestadiolaisuudessa.

 Koemme, että on tarpeellista kertoa myös siitä puolesta suurperheen elämää, josta SRK:n kirjoissa vaietaan. Olemme nähneet, että joissain monilapsisissa perheissä kipuillaan jaksamisen äärirajoilla ja joukossa on myös niitä, joiden voimat loppuvat kesken. Lapset otetaan huostaan kun vanhemmat eivät enää selviä omin eivätkä edes Jumalan antamin voimin.

 Sanotaan, että uskova haluaa ottaa kaikki lapset vastaan, mutta se ei ole totuus jokaisen vanhoillislestadiolaisen kohdalla. Se on idylli, josta halutaan pitää kiinni. Oletan, että moni vanhoillislestadiolainen äiti ja isä rukoilee tälläkin hetkellä, ettei äiti tulisi raskaaksi tai että raskaus menisi kesken. Ehkäisyoppi aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Uskovaisuudella on varjonsa. Moni myös ehkäisee salaa ja tuntee jatkuvaa syyllisyyttä asiasta. Tämä on korutonta kertomaa jo saamistani kirjeistä.

 Lainsäädännöstä huolimatta olen saanut myös niitä kirjeitä, joissa kerrotaan lapsiin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta, joka on tapahtunut sen jälkeen kun pahoinpitely on muuttunut rangaistavaksi. Vitsaa ei ole säästetty, mutta anteeksi on pyydetty.

 Herättikö edellä oleva kirjoitus ajatuksia? Jos haluat ja jaksat osallistua projektiin informanttina (nimimerkillä), ota yhteyttä. Etsin haastateltaviksi (sähköpostitse) sekä suurperheissä kasvaneita että suurperheen äitejä ja isiä. Haluatko kertoa oman tarinasi? Kirjoituksia toivotaan toukokuun aikana.

yst.terv.
Aila R.

 Hengellisestä väkivallasta kertova haastatteluni on kuultavissa Kalle Haatasen sivuilta Ylen Radio 1:n arkistosta.

Ensimmäisen kirjani esittely löytyy kustantajan sivuilta.

Saisinko tietosi, kiitos!

Tapahtumapaikkana on satunnainen kuviteltu ulko-ovi jossain päin maailmaa:

Päivää (leveä hymy)! Onkos se itse Lahtisen rouva? Tässä Kirkkokuja kuudessa asustelette, niinkös se on ja kellokin on kymmentä yli, eikun … öö jo vartin yli puolenpäivän. Kovin on kauniita ilmoja pidellyt, vai kuinka? Eikös olisikin mukava, jos aina olisi näin kaunista? Kukat kukkisivat, olisi lämmintä ja kesäistä ja kaikki olisivat onnellisia, kaikki pahuus olisi poissa ja saisi asua paratiisissa? Jaa, että olisi, no hieno juttu. Kirjoitetaanpa muistiin.

Luterilainenko se rouva on? Hmmm aivan, kyllä, kyllä. Ja mitä ajattelette Raamatusta? Hmmm, niin. Uskotte, että se on totta? Voi kun hienoa, ja että ihan säännöllisesti luette, hienoa, hienoa (hymyilee). Kirjoitetaanpa muistiin. Onkos teillä perhettä? Ai että mies on ja kolme poikaa. Ja mies on työttömäksi jäänyt ihan vastikään? No sehän on ikävä asia. Kirjoitetaanpa sekin muistiin ennen kuin tässä unohtuu.

Huolettaako teitä tämä nykyaika? Ihmiset ovat niin välinpitämättömiä ja pahoja. Niinhän se on. Eikö rouvasta olisi hienoa, jos ei tarvitsisi murehtia mistään? Eikä tarvitsisi kuolla ollenkaan. Ajatelkaapa sitä. Niin, aivan niin … onpa surullinen juttu. Itsekö päätti päivänsä? Asuu naapurissa? Hetkinen, odottakaas kun kirjoitan muistiin.

Mikäs teitä kiinnostaa? Harrastatteko jotain? Niin kaunis puutarha teillä, kuin paratiisi (naurahtaa). Ai että puutarhanhoitoa harrastatte. Olisin voinut arvata, niin on upea, aivan todella kaunis, kertakaikkisen lostelias piha teillä (hymyilee leveästi). Pieni hetki, kirjoitan muistiin.

Minulla olisi näitä lehtiä tässä. Tämmöisiä aiheita, voisivat vaikka teitäkin kiinnostaa nämä. Tässä on näistä ympäristömyrkyistä kerrottu ja tässä toisessa on vinkkejä hyvään avioliittoon. Niinhän se on, ei ole helppoa nykyään perhe-elämä. Kaikkea sattuu. Niinpä, aivan, voi voi että semmoistakin. Juu, saa molemmat lehdet, toki saa. Ei maksa, eivät nämä mitään maksa. Odottakaapa kun laitan vielä ylös mitä lehtiä otitte. Molemmat näistä ja anopille tämmöinen. Missäs se anoppi asustelee? Ai jaahas … ja leskeksi jäänyt vasta. No voi voi. Mikäs se osoite oli Tuohustie … kuusi … ei kun kuusitoista? Voisin käydä tervehtimässä, kun on suruakin. Niin kyllä, aivan, aivan. Pieni hetki niin kirjoitan nämäkin tiedot ylös.

Haluatteko jatkaa keskustelua? Ilman muuta. Torstaina voin tulla. Ei maksa mitään, ihan mielelläni tulen ja lehtiäkin voin tuoda. Kyllä, kyllä. Odottakaapas pikkuisen, juu. Laitan vain ajan muistiin tähän pikku kirjaani.

Ai miksi minä kirjoitan näitä asioita ylös? Ei, ei meillä mitään “tietoja” kerätä. Ei toki (nauraa). Minä vain ihan “omaksi ilokseni” näitä laitan ylös (nauraa). Tämä kuuluu minun “henkilökohtaiseen uskonnonharjoittamiseeni”. Niin, niin ei näitä tietoja “säästellä” (nauraa) … eikä minulla “mitään syytä” näiden keräämiseen ole. Ihan vain huvikseni muistiin kirjoittelen (nauraa). Näkemiin vaan nyt ja terveisiä miehellekin. Hyvää kevättä. Nähdään taas.

Kuvitteellinen kertomukseni perustuu kirjaimelliseen ohjeeseen Jehovan todistajien vuoden 2011 Valtakunnan palveluksemme -lehtisestä:

Tee heti käynnin jälkeen muistiinpanoja. Kirjoita muistiin henkilön nimi ja osoite, päivämäärä ja kellonaika sekä se, mistä puhuitte ja mitä kirjallisuutta hän mahdollisesti otti. Sanoiko hän kuuluvansa johonkin uskontokuntaan? Onko hänellä perhettä? Kertoiko hän kiinnostuksenkohteistaan tai huolenaiheistaan? Tällaiset tiedot auttavat sinua valmistautumaan tuleviin keskusteluihin. Kirjoita muistiin myös se, milloin lupasit palata ja mihin kysymyksiin lupasit vastata.

Lue lisää tietoa aiheesta Johanneksen pojan kotisivuilta.

Kotimaa24:n uutinen: Jehovan todistajien henkilötietoasiat tietosuojalautakunnan käsittelyyn.

Pitkä ponnistusvaihe

Pitkä odotusaika on vihdoin ohi. Noin kahden ja puolen vuoden työn tulos on nyt näkyvillä työhuoneen lattialla olevissa kirjalaatikoissa. Kirjaprojektissa on ollut ylämäkiä ja alamäkiä, onnistumisen tunnetta ja syviä masennuksen ja epätoivon hetkiä. Onneksi en tiennyt työn alkuvaiheissa, miten raskaita kuukausia on tulossa.

Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä. Lopputulos on odotetun kaltainen. Kustantajan vaihduttua alkukesällä 2012 hengellisestä kustantamosta (profaaniin) ts. ei hengelliseen yleiskustantamoon, tekstiä ei tarvinnutkaan karsia, eikä informanttien tekstejä sensuroida. Aiemmin poistetut sivut (noin 90 sivua tekstiä) palautettiin takaisin käsikirjoitukseen. Nemo puuttui lähinnä vain kielenhuoltoon ja lauserakenteiden selkeyttämiseen.

Toivon, että kirjasta olisi hyötyä hengellisyydestään ahdistuneille, niille joiden läheisiä on mukana epäterveissä uskonnollisissa yhteisöissä sekä niille jotka joutuvat työssään tekemisiin uskontojen uhrien kanssa. Tarkoitukseni ei todellakaan ole tuomita kirjassa esiintyviä ryhmiä, vaan tuoda esiin niitä epäkohtia, jotka satuttavat jäseniä, yhteisöistä irtautuneita ja pahimmillaan aiheuttavat vakavia psyykenongelmia ja jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Kirjassa mainituissa yhteisöissä on myös hyviä ja myönteisiä puolia. Niitä ei kuitenkaan käsitellä tässä teoksessa.

Jatkan edelleen hengellisen väkivallan teemailtoja omassa seurakunnassani. Seuraava ilta on huomenna (7.3.) Mäntynummen seurakuntatalolla Lohjalla klo.18. Huomisen illan aihe on Ylihengellistämisen vaarat. Illan aluksi on noin tunnin keskustelupainotteinen alustus teemasta, jonka jälkeen on tarjolla iltateetä ja ryhmäkeskustelua. Tilaisuudessa on mahdollisuus myös vertaistukeen.

Tarvitsen edelleen informantteja seuraaviin kirjoitusprojekteihini. Lisätietoa niistä löytyy 22.1. päivätystä blogikirjoituksestani aiheena: Informantiksi kirjaan?

Hengellisyys ja mielenterveys

Voiko hengellisyys vaarantaa mielenterveyden tai fyysisen terveyden?
Miten pitäisi suhtautua uskonnolliseen yhteisöön, joka sitoo jäseniään pelottelemalla ja syyllistämällä?
Onko lahkolla tai hengellisellä liikkeellä oikeus päättää jäsenen opiskeluista, puolison valinnasta, vaatetuksesta, lääkityksestä, lasten lukumäärästä, hiusten pituudesta, väristä tai ihokarvoituksen määrästä?
Milloin uskonnollisen yhteisön kontrollointi menee liiallisuuksiin?

Vastaukset yllä oleviin kysymyksiin vaihtelevat sen perusteella, kenelle ne esittää. Tiukimmin jäseniään kontrolloivalle yhteisölle on selvää, että hengellisellä auktoriteetilla on oikeus päättää myös vaatekaapin, lääkekaapin ja hygieniatarvikekaapin sisällöstä.
Miehen parta voi olla pääsylippu taivaaseen tai yksisuuntainen menolippu kadotukseen yhteisön tulkinnasta riippuen. Yksilönvapaudesta ei puhuta.

Epäterve yhteisö hallitsee jäseniään kontrolloimalla jokapäiväistä elämää. Kuri on tiukka eikä siitä lipsuta. Harhapoluille hairahtunut puhutellaan, ojennetaan, neuvotaan tai uhkaillaan takaisin. Katumaton työnnetään ulos riittävän kauas lammaslaumasta ja eristetään, ettei paha tartu.

Suurin osa mielenhallinnassa olevista eri uskonnollisten yhteisöjen jäsenistä sopeutuu rooliinsa. Moni kokee elämänsä helpoksi, kun ei tarvitse ajatella itse mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kaikki menee hyvin kunhan ei kyseenalaista sääntöjä. Ongelmia ilmenee siinä vaiheessa kun uskaltaa miettiä, miksi noudattaa sellaisia käskyjä ja kieltoja, joille ei löydy raamatullista perustetta.

Jos jäsenelle riittää perusteluksi se, että kuuluakseen laumaan, on tehtävä niin kuin paimen haluaa, hän selviää. Mutta jos hän jatkaa kyselemistään ja haluaa selityksen siitä, miksi paimen kieltää korvakorut, hiusten värjäämisen, teen juomisen, parran kasvattamisen, kainalokarvojen ajamisen, äitienpäivän viettämisen tai pääsiäismunan ostamisen, pohtija voi olla pian aivan huomaamattaan ongelmissa.

Epäterve uskonnollisuus aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia. Minulle on kerrottu graduni ja aiemman kirjaprojektini yhteydessä jatkuvista hengellisistä painajaisista, ahdistuksista, harhaluuloisuudesta, pelkotiloista, syyllisyydestä, häpeästä, psykooseista ja itsetuhoisista ajatuksista. Uskonnollinen yhteisö voi ladata jäsenensä niin vahvalla pelon tunteella, että itsemurhakin saattaa tuntua helpommalta ratkaisulta kuin elämä yhteisön ulkopuolella.

Moni kokee mahdottomaksi elää hengellisessä ryhmässään eikä kuitenkaan voi irrottautua perheensä takia. Jos yhteisöllä on tapana hylätä entiset jäsenensä, eroaminen voi tuntua kuolemaakin pahemmalta vaihtoehdolta.

Edellisessä tekstissäni kerroin vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvästä kirjaprojektista. Nyt on tarkoitus astua muutama askel syvemmälle hengellisen väkivallan aiheeseen toisellakin alueella. Olen aloittamassa vl-liikkeeseen liittyvän kirjan ohella laajempaa kirjoitus- ja tutkimusprojektia myös hengellisyyteen liittyvistä mielenterveysongelmista. Sain haastattelukysymykset valmiiksi alkuviikosta.
Jos sinua kiinnostaa tulla mukaan tähän toiseen projektiini, ota yhteyttä. Lähetän kysymykset katsottavaksi. Vastaavasti kuin vl-projektissani, et sitoudu mihinkään vaikka lähetän kysymykset. Voit ottaa yhteyttä myös anonyymisti.

Elämää suurperheessä

Ensimmäisen hengellistä väkivaltaa käsittelevän kirjani on tarkoitus ilmestyä kuukauden sisällä. Kirjan pitkä syntyprosessi on herättänyt monia ajatuksia, joista selkeimpänä nousee tarve jatkaa kirjoittamista niistä aihepiireistä, joihin ei ollut vielä mahdollisuutta paneutua riittävän syvällisesti.

Eräs tällaisista aiheista, joihin haluan syventyä, on vanhoillislestadiolainen ehkäisypolitiikka, suurperheiden haasteet ja kipukohdat. Suunnitteilla olevan uuden kirjan pyrkimyksenä on katsoa kulissien taakse pureutuen kotien tunneilmastoon. Yritän käsitellä kysymyksiä, ajatuksia, tunteita ja kokemuksia siitä, mitä on syntyä suureen sisarusparveen.

Tarkoituksena on avata arkea vanhoillislestadiolaisen ehkäisyopin takana, kuvata onnen ja ilon lisäksi pelkoja, ahdistusta ja syyllisyyttä, valottaa niitä hetkiä, kun voimaa ei enää ole ja suorittaminen ja uupuminen vievät vanhemmat sietokyvyn äärirajoille ja sen yli.

Toteutan projektin ystäväni kanssa. Hän on elänyt ja kasvanut vl-liikkeessä ja on itsekin suurperheen äiti. Kirja tulee sisältämään sekä tietopohjaa että näkemyksiä suurperheestä lapsuudessa, nuoruudessa ja vanhemmuudessa äidin ja isän roolissa. Tarkoitus ei ole käsitellä aihetta “silkkihansikkain” vaan tuoda asiat esille rehellisesti niin kuin ne ovat niin hyvässä kuin pahassa.

Miten elämä sujuu, jos ei olekaan koskaan kokenut olevansa toivottu lapsi? Mitä eroa on sillä, että sanotaan “jokaisen uskovan haluavan ottaa kaikki lapset vastaan” ja sillä että haluaa itse lapsia? Entä jos yhteisön lupaamaa voimaa Jumalalta ei tule, eikä yksinkertaisesti enää jaksa olla äiti? Kuunteleeko kukaan? Ymmärtääkö kukaan? Auttaako kukaan?

Jos tämä projekti kiinnostaa sinua ja haluat tulla informantiksi, ota yhteyttä. Lähetän kysymykset sähköpostitse luettavaksesi. Voit sen jälkeen pohtia, jaksatko osallistua ja haluatko, että sinua haastatellaan kirjaa varten.
Henkilötietosi jäävät ainoastaan minun tietooni. Voit ottaa ensimmäisen kerran yhteyttä myös nimettömänä.

Tai jos et halua, että sinua haastatellaan, mutta koet tarvitsevasi kuuntelijaa, voit ottaa yhteyttä sähköpostitse, luottamuksellisesti.