Seuraava kirjaprojektini on lähtenyt liikkeelle mukavasti. Suunnitelmissa on kirja, joka käsittelee Jehovan todistajien karttamisoppia ja sen vaikutusta todistajien järjestön sisällä, yhteisöstä irtautuneissa, irtautumista pohtivissa henkilöissä sekä muissa joita asia koskettaa läheisesti. Haastatteluvastauskirjeitä on saapunut tähän mennessä 25, joista kaksi on tullut Ruotsista. Olen aloitellut sisällön hahmottelua ja alustavan sisällysluettelon ensimmäinen versio on valmis.

Työskentelyyn liittyy monenlaista puuhaa. Aineisto ei taaskaan ole sieltä kevyemmästä päästä. Syksyllä ilmestyvä kirja vanhoillislestadiolaisesta perhe-elämästä oli monin tavoin vaikea työ. En usko, että tämä projekti on yhtään helpompi. Osa entisten (ja muutaman nykyisenkin) Jehovan todistajien kokemuksista ovat koskettavia ja raskasta luettavaa. On vaikea ymmärtää, miten joku voi kutsua oman lapsensa hylkäämistä rakkaudelliseksi teoksi.

Yksi osa kirjaprojektia on lukea aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Viimeksi luin Kyria Abrahamsin kirjaa I’m Perfect, You’re Doomed. Hyllyssä odottelee lukuvuoroaan useampia aihetta käsitteleviä kirjoja. Ensimmäistä kirjaani (Päästä meidät pelosta) tehdessäni luin Diane Wilsonin kirjan Awakening of a Jehovah’s Witness ja voin suositella kyseistä kirjaa kaikille Jehovan todistajien opista ja aiheesta kiinnostuneille.

On käsittämätöntä, kuinka paljon ahdistusta ja pahaa oloa uskonnoilla voidaan aiheuttaa, jos niitä käytetään väärin. Toivon, että kirjani voisivat aiheuttaa edes pieniä liikahduksia sydämissä ja oppien epäterveissä tulkinnoissa. Jos yksikin lukija saa apua ahdistukseensa tai pelkoihinsa, löytää kirjoista vertaistukea tai vastauksia ongelmiensa ratkaisuihin, kirjat ovat saavuttaneet tarkoituksensa.

Karttaminen on julmaa ja yhteisö joka pakottaa perheenjäsenet karttamaan ja hylkäämään toisensa, on julma yhteisö.