Ongelmien syntyminen

Epäterveen hengellisyyden ja hengellisen väkivallan vaikutuspiiriin voi joutua kuka tahansa. Mikään yhteisö ei ole sataprosenttisen turvallinen. Vaikka yhteisön hengellinen opetus olisi tervettä, narsistinen ja vallanhaluinen auktoriteettihenkilö saattaa aiheuttaa ongelmia.

Suurin riski joutua hengellisen väkivallan uhriksi on kuitenkin niissä yhteisöissä, joissa epäterveys muotoutuu oppirakenteesta käsin. Tällöin voi puhua yhteisölähtöisestä hengellisestä väkivallasta ja yhteisönarsismista. Mitä eristetympi, suvaitsemattomampi ja mustavalkoisempi yhteisö on kyseessä, sitä herkemmin yksilö ahdistuu. Eniten ongelmia esiintyy fundamentalistisissa lahkoissa ja ryhmissä, jotka pitävät itseään ainoan oikean totuuden omaajina. Tällaisia yhteisöjä löytyy lukuisia omastakin uskonnollisesta kentästämme.

Yhteisöjen lisäksi hengellistä väkivaltaa voi esiintyä myös perheissä. Ankara uskonnollinen kasvatus voi estää lapsen kasvun hengellisesti ja henkisesti itsenäiseksi persoonaksi. Ääritapauksessa vanhemmat päättävät lapsen puolesta tämän vakaumuksesta ja kieltävät lähes kaiken kanssakäymisen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erilainen vakaumus. Niskoittelevaa lasta voidaan pahoinpidellä henkisesti ja fyysisesti uskonnon nimissä. On olemassa myös yhteisöjä joissa kodin uskonnosta luopunut nuori hyljätään ja eristetään koko suvusta. Epäterveimmässä tapauksessa tällaista hylkäämistä kutsutaan ”rakkaudelliseksi menettelyksi”.

Uskontojen uhrit

Epäterveen yhteisön jäsen ei useinkaan itse tiedosta olevansa uskontonsa uhri. Monille lapsuudestaan asti kontrolloiduille ihmisille saattaa olla täysin normaalia, että heidän elämänsä on koko yhteisön tarkkailun alla. Uskonnollinen yhteisö voi puuttua koulutuksen ja ammatin valintaan, asuinpaikkaan, harrastuksiin, vapaa-ajan viettoon, aviopuolison valintaan, lasten lukumäärään, puolisoiden seksielämään ja alusvaatevalintoihin tai vaikkapa ulkonäköasioihin kuten hiusten värjäämiseen ja parran kasvattamiseen.

Niin pitkään kun jäsen sopeutuu yhteisön sääntöihin ja suostuu käyttäytymään, ajattelemaan ja tuntemaan vain niitä tunteita joita hänelle on sallittu, hän pysyy henkisesti tasapainossa. Ongelmat alkavat vasta silloin jos hän alkaa kyseenalaistaa yhteisönsä vaatimuksia ja etsiä syvempiä tai vaikkapa raamatullisia perusteluja ryhmänsä erikoisille raamatuntulkinnoille.