Palautetta Vartiotornin varjosta

Kiitän ja ihmettelen. Kiitokset osoitan niille henkilöille, jotka ovat kommentoineet kirjaani luettuaan sen. Olen saanut sähköpostitse useita viestejä niistä ajatuksista, joita kirjani on herättänyt. Pääosin lukijoiden palaute on ollut myönteistä. Lehtien ja blogien kirja-arvosteluissa on moitittu lähinnä haastattelulainausten määrää, kuulemma vähempikin olisi riittänyt. Myönnän syyllisyyteni. Yritin karsia lainauksia parhaani mukaan, mutta eräs kirjan ideoista on tuoda esille niitä kokemuksia ja tunteita, joita elämä Jehovan todistajana on tuonut muassaan.

Kiitän myös sitä hyvin vähäistä itse kirjaan liittyvää kritiikkiä, jota olen saanut anonyymisti. Olen pahoillani, jos kirjassa on joku väärä vuosiluku. En ole omasta päästäni niitä keksinyt. Tietopohjainen aines perustuu lähdekirjallisuuteen. Jos lähdekirjallisuudessa on ollut virheellinen vuosiluku, on luonnollista että virhe on siirtynyt myös kirjaani.

Teoksen tarkoitus ei ole esitellä todistajuuden historiaa, vaan tuoda esille karttamisopin vaikutuksia todistajien ja entisten todistajien elämässä. Todistajuuden historiaa tutkiville on tarjolla huomattavasti parempia kirjoja.

Ihmettelen. Ihmettelen sitä raivoa, jonka Vartiotornin varjossa on herättänyt eräällä Jehovan todistajia käsittelevällä keskustelupalstalla. Joku tai jotkut henkilöt ovat mitä ilmeisemmin loukkaantuneet todella pahasti siitä, että olen uskaltanut lähteä arvostelemaan todistajuutta. Kyseisten kirjoitusten kärki ei siis kohdistu kirjaan, vaan haastattelemiini henkilöihin ja persoonaani. Lähes kaikki mahdollinen, jota voi vähätellä, nollata ja pilkata, on nostettu esille. Jopa yli vuosikymmen sitten edesmenneet vanhempani on haukuttu.
Nostan tähän esille muutaman asian, jota on kritisoitu. Asiantuntijuus. En ole missään yhteydessä nimennyt itseäni jehovantodistajuuden asiantuntijaksi. Kirjassani todellisia asiantuntijoita ovat informantit, jotka ovat olleet itse todistajia kymmeniä vuosia.

Lapsuuden pelot. Keskustelupalstalla on huomioitu eräässä haastattelussa esille ottamani aihe lapsuuden peloista. Otin vertauskuvaksi joulutortut. Parempi vertauskuva olisi ollut rusinapaketti, joka tulee ilmi erään haastattelemani henkilön tekstistä. Lapselle pelko on todellista. Nimimerkki Pumpuli pelkäsi Jehovan vihaa rusinoiden syömisen takia.

Opettaja antoi minulle yksi vuosi ”joulupussin” jonka muut saivat joulujuhlassa (johon en tietenkään osallistunut) etukäteen. Piilotin pussin reppuun ja söin yöllä salaa rusinoita peiton alla. Olin varma että joudun Harmagedoniin ja Jehova vihaa minua ”joulurusinoiden” syönnin takia. Taisin itkeäkin hiukan, kun en pystynyt pysymään uskollisena Jehovalle vaan söin rusinoita himoissani (tapahtui ala-asteella).
Pumpuli

Oletan, että herjaviestien takana on joko nykyisiä tai entisiä todistajataustaisia ihmisiä. Tavallisilla ”maailmallisilla” tuskin olisi tarvetta jatkaa persoonaani kohdistuvaa vihaviestien tulvaa viikosta toiseen. Viestit herättelevät myös ihmettelemään järjestön henkistä terveyttä, sillä hedelmistään puu tunnetaan. Saimme Vuokon kanssa palautetta vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevästä kirjastamme, mutta palautteen taso oli huomattavasti sivistyneempää kuin viime viikkoina esille nostetut asiat.

Yritin odotella, josko tilanne rauhoittuisi, mutta kun muutosta ei ollut havaittavissa, vein asian eteenpäin tällä viikolla. Noudatin viimein lakimiehen ja poliisin yli kuukausi sitten antamia ohjeita. Aika näyttää, oliko siitä mitään hyötyä.

Positiivinen hyöty nettikiusaamisesta on ollut se, että aloin pohtia enemmän jehovantodistajuuteen liittyviä pelkoja ja päätin jatkaa tutkimustyötä aiheen tiimoilta. Suunnittelen parhaillaan uutta kirjaa, jossa tulen käsittelemään lapsuuden ja aikuisuuden aikaisia hengellisiä pelkoja.

Kiitokset siis niille häiriköille, jotka innostivat minut tarttumaan uuteen aiheeseen. Näillä mennään.  :-)

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Palautetta kirjastamme

Kirjamme Usko, toivo ja raskaus on herättänyt kovasti huomiota viime viikkoina. Keskustelua on syntynyt erityisesti vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolella. Kommentteja on tullut laidasta laitaan. Kirjaa on pidetty tarpeellisena ja vaikeiden asioiden esille nostamista tärkeänä.

Myönteisten palautteiden lisäksi meille on tullut myös ikävämpää palautetta. Vuokko on saanut osakseen melkoista ryöpytystä, mutta eniten harmittaa se, miten informanttejamme on kohdeltu. Ihmiset, jotka ovat halunneet jakaa kokemuksiaan ja niiden avulla saada aikaan jonkinlaista muutosta liikkeen oppirakennelmissa, on haukuttu ja heidän mielenterveyttään ja hengellisyyttään on kyseenalaistettu.

On vaikea ymmärtää, että ihmiset, jotka pitävät itseään uskovaisina, lähtevät parjaamaan ihmisiä, joiden elämä on jo muutenkin todella raskasta. Palautteiden perusteella monet hyvin jaksavat superäidit ja isät eivät todellakaan käsitä, millaisella veitsenterällä joissain perheissä eletään.

Uupumus ja ahdistus ovat todellisia, mutta niistä kertovaa pidetään valheellisena ja liikettä mustamaalaavana. Yhteisössä saa nähdä vain yhden ainoan totuuden. Kiiltokuvan kääntöpuolta ei haluta edelleenkään nähdä.

En nimittäin usko, että liikkeen ulkopuolisissa ihmisissä olisi sellaisia, jotka puolustaisivat ehkäisemättömyyttä ja tuomitsisivat äidit ja isät, jotka ovat uupumuksensa ja ahdistuksensa keskellä turvautuneet ehkäisyyn.

Erikoista arvosteluissa lienee se, että moni informanttiemme kimppuun käynyt toteaa, että ei ole itse lukenut kirjaa, eikä edes aio, esimerkiksi siksi  koska se on keskinkertainen ja huono.    :-)

Liitän tähän muutamia kirjastamme tulleita kommentteja (ne on kopioitu kirjoitusvirheineen). Jokainen voinee itse tehdä omat johtopäätöksensä arvostelijoiden osoittamasta ”rakkaudellisuudesta ja myötätunnosta” laiminlyötyjä, ahtaalla olevia ja uupuneita haastateltuja kohtaan.

Kirjamme koetaan kiusaamiseksi ja hyökkäykseksi vl-liikettä kohtaan. Näin on siitä huolimatta, ettei sitä ole edes uskallettu tai haluttu lukea:

Törkeää pilkkaa ja vainoa. – – Milloin yhteiskunta herää ja nämä vaiheeseen jääneet aivopestyt mielenterveys potilaat (tarkoittaa informanttejamme) viedään suljetulle osastolle ja vahvalle lääkitykselle KIUSAAMASTA KUNNIALLISIA IHMISIÄ???

En ole lukenut koko kirjaa, mutta noiden referaattien perusteella olen ymmärtänyt, että kirjassa Vuokko Ilola haastattelee lähinnä itseään.

Ryhmälle (tarkoittaa informanttejamme) en keksi muuta nimeä kuin vaiheeseen jääneet ex- jne.. Tuohon ryhmään ovat pesiytyneet ne ihmiset joilla on juuri niitä ongelmia joista he kirjoja kirjoittavat!

Jos nyt pääsin kärryille, niin kaikki (tarkoittaa informanttejamme) kuuluivat liikkeen jättäneisiin hysteerikkoihin.

Ikävä kyllä kirjan nimi on oikeasti Usko, toivo ja raskaus. Todella säälittävä, provokatiivinen, korni ja suorastaan halventava ilmaisu.

En aio lukeakaan, koska tunnet teidät uhrit tämän palstan kautta.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin