Uskonnolla rahastaminen

Hengellisissä piireissä liikkuu raha. Terve yhteisö kerää lahjoituksia vain tarpeeseen, on valmis jakamaan omastaan puutetta kärsiville ja tarjoamaan evankeliumia maksutta. Epäterve yhteisö pimittää tulojaan, kerää varoja reilusti yli oman tarpeen, lihottaa johtavien henkilöiden rahapussia ja syyllistää jäseniään jos nämä eivät lahjoita tarpeeksi.

Onko sinun seurakuntasi / uskonnollinen ryhmä, jota tuet taloudellisesti, terve tässä suhteessa? Voit pohtia asiaa kysymällä itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

  • Saatko halutessasi tietoa uskonnollisen ryhmäsi rahankäytöstä?
  • Tiedätkö, paljonko johtoasemassa oleville maksetaan?
  • Tiedätkö, kuinka suuri osa tuloista käytetään evankeliointiin / jaetaan seurakunnille / lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen?
  • Tiedätkö, kuinka paljon ryhmälläsi on säästöjä ja sijoituksia?
  • Omistaako seurakuntasi itse käytössä olevat rakennuksensa?
  • Syyllistääkö ryhmä, jos jäsenellä tai osallistujalla ei ole maksukykyä?
  • Myykö ryhmä tuotteita joilla on hyvä kate?
  • Saako jäsen ryhmältä evankeliointimateriaalia omakustannehintaan tai ilmaiseksi?
  • Velvoitetaanko jäseniä / osallistujia lahjoittamaan rahaa usealla eri tavalla, moniin eri kohteisiin?
  • Oletetaanko, että jäsen ostaa automaattisesti kaikki yhteisön tuottaman kirjallisuuden / tilaa yhteisön julkaiseman lehden?
  • Kannustaako yhteisö / ryhmä tekemään testamentin edukseen, vaikka testamentin tekijällä olisi omiakin perillisiä?
  • Ohjeistetaanko tilaisuuksiin osallistujia siitä, mikä olisi sopiva lahjoituksen määrä? Pidetäänkö kaksikymppistä tai viisikymppistä pienenä rahana?
  • Kerrotaanko tilaisuuksissa tarinoita henkilöistä, joille on tapahtunut hyviä asioita lahjoitettuaan rahaa yhteisölle?
  • Luvataanko rahaa antaneille terveyttä, menestystä tai Jumalan erityistä huolenpitoa?

On selvää, ettei mikään uskonnollinen ryhmä tai yhteisö voi toimia tehokkaasti ilman tuloja. En siis kritisoi sitä, että lahjoituksia kerätään ja kirkollisveroa kannetaan. Ongelma on se, mihin rahaa kerätään ja mitä sillä tehdään. Kannattaa pohtia erityisesti sitä, kuinka paljon jäsenellä on mahdollisuutta vaikuttaa ryhmän rahan käyttöön tai saada edes tietoa siitä, miten rahavirrat kulkevat.

Moni yhteisö toimii epäterveesti. Olen käsitellyt aihetta laajemmin kirjassani Päästä meidät pelosta luvussa Rahan mahti ja taloudellinen hyväksikäyttö. Kipaise lähimpään kirjastoon ja lue lisää tästä aiheesta kirjastani.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Sanoilla kikkailua?

Monilla uskonnollisilla yhteisöillä on omaa erikoissanastoa. Toisaalta samalla sanalla voi olla aivan eri merkitys riippuen siitä, missä ryhmässä ollaan. Helluntaipastorin puhuessa saarnassaan voitelusta, hän ei todennäköisesti tarkoita sen enempää leipänsä levitettä kuin autonsa moottoria. Kyse on mitä luultavimmin hengellisestä voitelusta.  ”Omalla kielellä” erotutaan muista ympäröivistä yhteisöistä ja pyritään herättämään mielenkiintoa omaa uskontoa kohtaan. Kieli lisää yhteenkuuluvuutta entisestään.

Sanoilla on valtava voima. Niillä voidaan sitoa ja päästää irti. Sanoilla pystytään lokeroimaan hengellisen yhteisön jäsen omalle tasolleen. Vaikka esimerkiksi sanat tienraivaaja ja erikoistienraivaaja kuulostavat lähes samoilta, käytännössä henkilöiden arvoasteikossa on sekeä ero. Eikä tässä tapauksessa ole kyse tien laadusta, erikoistiestä. Tie ei ole sen erikoisempi kummallakaan kulkijalla. Kyseessä on henkilön, raivaajan erikoisominaisuus, ”erityisyys”.

Toisen henkilön uskon vahvuutta saatetaan kuvata erilaisilla ilmaisuilla. Vanhoillislestadiolaisuudessa saattaa yllättäen joutua laiteille. Se tarkoittaa sitä, että kyseisen henkilön hengellinen polku on kulkeutunut syrjään uskon ytimestä. Jehovan todistajat ilmaisevat samaa asiaa sanoilla epäsäännöllinen ja toimeton. Todistajasta tulee epäsäännöllinen jos hän ei käy säännöllisesti kokouksissa ja toimeton hän on silloin, jos kenttätyö ei huvita.

Joskus sanoilla kikkailu voi herättää närkästystä ulkopuolisissa. Omien termien käyttö voi johtaa myös hankaluuksiin tai aiheettomiin epäilyihin. Nostan esille yhden esimerkin. Jehovan todistajille on tärkeää mainita kokouskutsujen yhteydessä, että kolehtia ei kerätä. Satunnainen pohtia kuvittelee, että tilaisuudessa ei siis kerätä ollenkaan rahaa. Näin ei kuitenkaan ole. Rahaa kerätään, mutta keräystä ei kutsuta kolehdiksi.
Rahaa kerätään lahjalaatikoilla.

Mikä tässä asiassa sitten on ongelmana? Vai onko ongelma tälläkin kertaa omassa päässäni?

No pulma on siinä, että uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus kerätä tilaisuuksissaan ainoastaan kolehtia. Laissa puhutaan kolehdista. Laki ei tunne lahjalaatikoita. Muunlaista keräystä kuin kolehtia ei ole sallittua tehdä seurakunnissa ilman virallista rahankeräyslupaa. Mielenkiintoista asiassa on se, että Valtakunnansaleilla nimen omaan mainostetaan sitä, ettei kyseessä ole kolehti. Mikä se sitten on?

Ampuuko todistajien yhteisö tässä asiassa omaan nilkkaansa, kun haluaa niin kovasti erottua luterilaisesta ja muista kolehtia keräävistä kirkoista?

Lisäpohdintaa. Jos minä menen pitämään omaan seurakuntaani vaikkapa raamattuiltaa, voinko laittaa seinälle oman lahjalaatikon ja pyytää laittamaan sinne lahjoituksia? Olisiko tällainen toiminta sallittua luterilaisessa kirkossa? Tai pitäisikö jonkun seurakunnan alkaa mainostaa jumalanpalveluksiaan tai rukousiltojaan lauseella: ”Tervetuloa, ei lahjalaatikkoa”. Teksti saattaisi jäädä useimmille arvoitukseksi. Todennäköisesti kyseisen sanaleikin ymmärtäisivät vain todistajat.

Aiheesta löytyy lisää pohdintaa myös Johanneksenpojan sivuilta.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Saisinko tietosi, kiitos!

Tapahtumapaikkana on satunnainen kuviteltu ulko-ovi jossain päin maailmaa:

Päivää (leveä hymy)! Onkos se itse Lahtisen rouva? Tässä Kirkkokuja kuudessa asustelette, niinkös se on ja kellokin on kymmentä yli, eikun … öö jo vartin yli puolenpäivän. Kovin on kauniita ilmoja pidellyt, vai kuinka? Eikös olisikin mukava, jos aina olisi näin kaunista? Kukat kukkisivat, olisi lämmintä ja kesäistä ja kaikki olisivat onnellisia, kaikki pahuus olisi poissa ja saisi asua paratiisissa? Jaa, että olisi, no hieno juttu. Kirjoitetaanpa muistiin.

Luterilainenko se rouva on? Hmmm aivan, kyllä, kyllä. Ja mitä ajattelette Raamatusta? Hmmm, niin. Uskotte, että se on totta? Voi kun hienoa, ja että ihan säännöllisesti luette, hienoa, hienoa (hymyilee). Kirjoitetaanpa muistiin. Onkos teillä perhettä? Ai että mies on ja kolme poikaa. Ja mies on työttömäksi jäänyt ihan vastikään? No sehän on ikävä asia. Kirjoitetaanpa sekin muistiin ennen kuin tässä unohtuu.

Huolettaako teitä tämä nykyaika? Ihmiset ovat niin välinpitämättömiä ja pahoja. Niinhän se on. Eikö rouvasta olisi hienoa, jos ei tarvitsisi murehtia mistään? Eikä tarvitsisi kuolla ollenkaan. Ajatelkaapa sitä. Niin, aivan niin … onpa surullinen juttu. Itsekö päätti päivänsä? Asuu naapurissa? Hetkinen, odottakaas kun kirjoitan muistiin.

Mikäs teitä kiinnostaa? Harrastatteko jotain? Niin kaunis puutarha teillä, kuin paratiisi (naurahtaa). Ai että puutarhanhoitoa harrastatte. Olisin voinut arvata, niin on upea, aivan todella kaunis, kertakaikkisen lostelias piha teillä (hymyilee leveästi). Pieni hetki, kirjoitan muistiin.

Minulla olisi näitä lehtiä tässä. Tämmöisiä aiheita, voisivat vaikka teitäkin kiinnostaa nämä. Tässä on näistä ympäristömyrkyistä kerrottu ja tässä toisessa on vinkkejä hyvään avioliittoon. Niinhän se on, ei ole helppoa nykyään perhe-elämä. Kaikkea sattuu. Niinpä, aivan, voi voi että semmoistakin. Juu, saa molemmat lehdet, toki saa. Ei maksa, eivät nämä mitään maksa. Odottakaapa kun laitan vielä ylös mitä lehtiä otitte. Molemmat näistä ja anopille tämmöinen. Missäs se anoppi asustelee? Ai jaahas … ja leskeksi jäänyt vasta. No voi voi. Mikäs se osoite oli Tuohustie … kuusi … ei kun kuusitoista? Voisin käydä tervehtimässä, kun on suruakin. Niin kyllä, aivan, aivan. Pieni hetki niin kirjoitan nämäkin tiedot ylös.

Haluatteko jatkaa keskustelua? Ilman muuta. Torstaina voin tulla. Ei maksa mitään, ihan mielelläni tulen ja lehtiäkin voin tuoda. Kyllä, kyllä. Odottakaapas pikkuisen, juu. Laitan vain ajan muistiin tähän pikku kirjaani.

Ai miksi minä kirjoitan näitä asioita ylös? Ei, ei meillä mitään ”tietoja” kerätä. Ei toki (nauraa). Minä vain ihan ”omaksi ilokseni” näitä laitan ylös (nauraa). Tämä kuuluu minun ”henkilökohtaiseen uskonnonharjoittamiseeni”. Niin, niin ei näitä tietoja ”säästellä” (nauraa) … eikä minulla ”mitään syytä” näiden keräämiseen ole. Ihan vain huvikseni muistiin kirjoittelen (nauraa). Näkemiin vaan nyt ja terveisiä miehellekin. Hyvää kevättä. Nähdään taas.

Kuvitteellinen kertomukseni perustuu kirjaimelliseen ohjeeseen Jehovan todistajien vuoden 2011 Valtakunnan palveluksemme -lehtisestä:

Tee heti käynnin jälkeen muistiinpanoja. Kirjoita muistiin henkilön nimi ja osoite, päivämäärä ja kellonaika sekä se, mistä puhuitte ja mitä kirjallisuutta hän mahdollisesti otti. Sanoiko hän kuuluvansa johonkin uskontokuntaan? Onko hänellä perhettä? Kertoiko hän kiinnostuksenkohteistaan tai huolenaiheistaan? Tällaiset tiedot auttavat sinua valmistautumaan tuleviin keskusteluihin. Kirjoita muistiin myös se, milloin lupasit palata ja mihin kysymyksiin lupasit vastata.

Lue lisää tietoa aiheesta Johanneksen pojan kotisivuilta.

Kotimaa24:n uutinen: Jehovan todistajien henkilötietoasiat tietosuojalautakunnan käsittelyyn.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin