Usko, toivo ja raskaus

Lestadiolaisuus on hengellinen koti, elämäntapa. Se on uskoa, toivoa ja raskautta.

Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa.

Hääpäivänään moni nainen unelmoi pullantuoksuisesta äitiydestä ja näkee tulevaisuuden onnellisena satuna. Heille tarjoillaan tarinoita vanhoillislestadiolaisista vanhemmista, jotka opiskelujen ja töiden ohella kasvattavat helposti yli kymmenpäisen perheensä.

Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.

Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.

Linkki kustantajan sivuille

Kirjasta sanottua:

”Tämän syksyn kohukirja voi hyvin toimia vertaistukena niille, jotka ovat läpikäyneet saman. Liikkeen ulkopuoliselle kirja on mahdollisuus kurkistaa suljetun aidan toiselle puolelle ja ymmärtää.”
Soile Toivonen, Hämeen Sanomat

”Ruoho ja Ilola kritisoivat, mutta myös ymmärtävät. He kirjoittavat arvostellen, mutta samalla lämpimästi. Liikkeen oppeja on voitava kyseenalaistaa ja kritisoida, mutta liikkeen jäseniä, perheitä, vanhempia ja lapsia kirjoittajat ymmärtävät, kuten pitääkin. Ruoho ja Ilola pohtivat sitä, miten auttaa uupuneita äitejä loukkamatta heidän hengellisyyttään tai kuinka kohdata lapset, jotka ovat kokeneet jääneensä jotain paitsi.”
Lumiomena-blogi

”Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää käsittelevä kirja on yleissivistävä opus kenelle tahansa.”
Kotivinkki

”Hyvää, täydellisyyttä hipovaa suomen kieltä, mikä ei vienyt huomiota itse kirjan sisällöltä. Kankea ja hidaslukuinen tieteellinen kieli loisti poissaolollaan. — Kirja piti otteessaan loppuun asti ja sai ainakin minut kokemaan koko tunteiden laajan kirjon. Itketti ja nauratti. Kirjassa ei myöskään haukuttu vanhoillislestadiolaista liikettä vaan tuotiin avoimesti esille yhteisön hyvät ja huonot puolet.”
Yöpöydällä-blogi

”Tärkeä kirja.”
Omat polut-blogi