Evankelisluterilaisen kirkon nettisivujen sanastossa hengellinen väkivalta määritellään henkiseksi väkivallaksi, jolla on uskonnollinen ulottuvuus. Hengellinen väkivalta voi olla pelottelua, käännyttämistä, syyllistämistä, eristämistä ja kontrollointia. Päämääränä on nujertaa uhrin elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide.

Lisään itse yllä olevaan määritelmään fyysisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Hengellinen väkivalta voi olla myös fyysistä alistamista ja pahoinpitelyä silloin kun tekoja puolustellaan hengellisillä argumenteilla. Lasten pahoinpitely muuttuu hengelliseksi väkivallaksi jos lyömistä perustellaan Jumalan tahdoksi. Vastaavasti jos uskonnollisen yhteisön jäsentä vaaditaan vastentahtoisesti maksamaan lahjoituksia hengelliseen työhön tai kiristetään ajatuksella, jossa pelastus tai Jumalan hyväksyntä saavutetaan vain riittävien kymmenysten tai rahallisten uhrien antamisella, astutaan hyvin todennäköisesti hengellisen väkivallan alueelle.

Terve ja epäterve hengellisyys

Terve hengellisyys antaa ajattelunvapauden. Terve uskonnollisuus sallii myös oman hengellisen yhteisön kritisoinnin ja oppien arvostelun. Epäterve yhteisö haluaa rajoittaa jäsentensä käyttäytymistä, ajattelunvapautta ja tunne-elämää. Epäterveessä kristillisyydessä yhteisön oppi ja auktoriteetit on nostettu kaiken arvostelun yläpuolelle. Jäsenen tulee noudattaa kaikkia sääntöjä vaikka hän ei kykenisi löytämään niille mitään tukea Raamatusta.

Selkein merkki epäterveen hengellisyyden havaitsemiseksi onkin se, ettei tällaiseen ryhmään kuuluva pysty kertomaan mitään negatiivista asiaa yhteisöstään. Mitä täydellisemmäksi hengellinen yhteisö kuvataan, sitä kontrolloidumpi ja epäterveempi se todennäköisesti on. ”Täydellisen” yhteisön jäsen tuntee itsensä aina vajaamittaiseksi jäseneksi suorittaapa hän hengellisesti kuinka paljon tahansa. Mitä epäterveempi yhteisö on, sitä herkemmin se altistaa erilaisille mielenterveysongelmille: ahdistus, masennus, pelot, unettomuus, painajaiset, psykosomaattiset sairaudet, harhakuvitelmat, psykoosi sekä pahimmassa tapauksessa itsemurha-ajatukset.

Miten ongelmat syntyvät?

Epäterveen hengellisyyden ja hengellisen väkivallan vaikutuspiiriin voi joutua kuka tahansa. Mikään yhteisö ei ole sataprosenttisen turvallinen. Vaikka yhteisön hengellinen opetus olisi tervettä, narsistinen ja vallanhaluinen auktoriteettihenkilö saattaa aiheuttaa ongelmia.

Suurin riski joutua hengellisen väkivallan uhriksi on kuitenkin niissä yhteisöissä, joissa epäterveys muotoutuu oppirakenteesta käsin. Tällöin voi puhua yhteisölähtöisestä hengellisestä väkivallasta ja yhteisönarsismista. Mitä eristetympi, suvaitsemattomampi ja mustavalkoisempi yhteisö on kyseessä, sitä herkemmin yksilö ahdistuu. Eniten ongelmia esiintyy fundamentalistisissa lahkoissa ja ryhmissä, jotka pitävät itseään ainoan oikean totuuden omaajina. Tällaisia yhteisöjä löytyy lukuisia omastakin uskonnollisesta kentästämme.

Yhteisöjen lisäksi hengellistä väkivaltaa voi esiintyä myös perheissä. Ankara uskonnollinen kasvatus voi estää lapsen kasvun hengellisesti ja henkisesti itsenäiseksi persoonaksi. Ääritapauksessa vanhemmat päättävät lapsen puolesta tämän vakaumuksesta ja kieltävät lähes kaiken kanssakäymisen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erilainen vakaumus. Niskoittelevaa lasta voidaan pahoinpidellä henkisesti ja fyysisesti uskonnon nimissä. On olemassa myös yhteisöjä joissa kodin uskonnosta luopunut nuori hyljätään ja eristetään koko suvusta. Epäterveimmässä tapauksessa tällaista hylkäämistä kutsutaan ”rakkaudelliseksi menettelyksi”.

Uskontojen uhrit

Epäterveen yhteisön jäsen ei useinkaan itse tiedosta olevansa uskontonsa uhri. Monille lapsuudestaan asti kontrolloiduille ihmisille saattaa olla täysin normaalia, että heidän elämänsä on koko yhteisön tarkkailun alla. Uskonnollinen yhteisö voi puuttua koulutuksen ja ammatin valintaan, asuinpaikkaan, harrastuksiin, vapaa-ajan viettoon, aviopuolison valintaan, lasten lukumäärään, puolisoiden seksielämään ja alusvaatevalintoihin tai vaikkapa ulkonäköasioihin kuten hiusten värjäämiseen ja parran kasvattamiseen.

Niin pitkään kun jäsen sopeutuu yhteisön sääntöihin ja suostuu käyttäytymään, ajattelemaan ja tuntemaan vain niitä tunteita joita hänelle on sallittu, hän pysyy henkisesti tasapainossa. Ongelmat alkavat vasta silloin jos hän alkaa kyseenalaistaa yhteisönsä vaatimuksia ja etsiä syvempiä tai vaikkapa raamatullisia perusteluja ryhmänsä erikoisille raamatuntulkinnoille.

Mistä saan apua?

Jos tunnet voimakasta hengellistä ahdistusta omassa uskonnollisessa yhteisössäsi…
Jos koet perheessäsi hengellistä väkivaltaa…
Jos epäilet läheisesi olevan uskonnon uhri…
Jos luulet, että häntä käytetään taloudellisesti hyväksi uskontoon vedoten…

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki UUT ry:hyn.

Mikäli lähipiirissäsi on lapsia, joita pahoinpidellään tai hyväksikäytetään, ota välittömästi yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin tai poliisiin!