”Harmagedon oli minulle yhtä todellista kuin hengittäminen.”
Raamattu ei kehota pelottelemaan hengellisillä asioilla, mutta pelottelu on yleistä jäseniään tiiviisti vahtivissa hengellisissä yhteisöissä. Ne synnyttävät pelkoja toistamalla opetuksia demoneista, lähestyvästä maailmanlopusta ja yhteisön ulkopuolisen maailman pahuudesta. Myös jäsenten loputtoman syntisyyden ja riittämättömyyden korostaminen on yleistä. Ratkaisuksi esitetään tiukkaa sitoutumista omaan, pelastavaan yhteisöön.
Epäterveet hengelliset yhteisöt pitävät kuria järjestelmällisellä pelottelulla. Tunnollisille jäsenille se voi merkitä painajaisia, vaikeuksia selvitä arjesta, psyykkisiä ongelmia ja jopa itsetuhoisia pohdintoja. Haitallisinta on lasten pelottelu liian voimakkailla tarinoilla tai kuvilla.
Pyhät, pahat ja pelokkaat kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Tiedostavatko kontrolloivien hengellisten yhteisöjen valtaapitävät jäsentensä ahdistuksen? Miksi ihmisten tuskaan ei puututa? Eikö lauma pysy kasassa ilman pelkoa? Kirjassa pohditaan myös, miksi moni yhteisönsä jättänyt tarvitsee vertaistukea tai terapiaa ja millä keinoilla pelkoja ja itsetuhoajatuksia voi lieventää.
Kirjasta sanottua:
“Jälleen kerran hyvin kirjoitettu ja kiinnostava kirja tältä kirjailijalta.”
Kirjahilla-blogi
“Aila Ruoho on kirjoittanut jälleen kerran todella mielenkiintoisen kirjan. Lähes kolmeensataan sivuun on saatu mahtumaan valtava määrä elämää, pelkoja, itsetuhoisuutta, väkivaltaa ja kiristystä. Sellaista elämää, josta nämä liikkeet vaikenevat, mutta joka ansaitsee tulla julki.”
Kirjojen maa-blogi
”Haastattelut ovat mielenkiintoisia ja sydäntäraastavia, mutta joskus toivoa herättäviäkin: haastateltavat ovat myös löytäneet rohkeutta tehdä elämässään isoja muutoksia, jotka ovat tehneet heistä onnellisempia. Pidän teosta hyödyllisenä lähteenä mielenterveysalan ammattilaisille tai ihmisille, jotka haluavat ymmärtää suljetussa uskonnollisessa yhteisössä eläneiden tai elävien maailmaa. Vastaavaa kokeneet saanevat teoksesta samaistumisen kokemuksia ja toivottavasti toivoa paremmasta.”
Paperiaaveet-blogi