Älä talleta tietojani, kiitos!

Kädenvääntö tietosuojalautakunnan ja Jehovan todistajien välillä jatkuu. Tietosuojalautakunta puuttui syyskuussa 2013 Jehovan todistajien vuosikymmeniä käytössä olleeseen tapaan kerätä ihmisten tietoja ovityössään. Lautakunta oli sitä mieltä, että oven avaajalta pitää kysyä lupa siihen, saako hänen kertomiaan yksityiskohtia ja arkaluontoisia asioita kirjoittaa muistiin.

Monikaan todistajalle ovea avaava, ei varmasti ole tiedostanut sitä, että se mitä hän omalla ovellaan kertoo, on myöhemmin kirjattu ylös todistajan muistiinpanovihkoihin. Useimmat ovenavaajat kertovat ainakin uskontokuntansa ja suhteensa hengellisyyteen. Joku voi kertoa yksinäisyydestään, masennuksestaan tai muista sairauksistaan tai läheisen poismenosta. Nämä kaikki ovat todistajille tärkeitä tietoja, sillä työtön, yksinäinen, sureva tai sairas on helpommin rakkauspommitettavissa kuin terve ja tasapainoinen henkilö. Jonkun varomattoman ovenavaajan seksuaalinen suuntautuminen tai mahdollinen avioero on saattanut myös päätyä muistiinpanoihin.

Nyt asia on ainakin toistaiseksi toisin. Todistajille on annettu ohjeistus, jonka mukaan tietojen kirjaamiseen on aina pyydettävä lupa. Jehovan todistajat ovat kuitenkin valittaneet tästä päätöksestä hallinto-oikeuteen. Voikin ihmetellä, miksi. Mikä tekee asian kysymisestä niin vaikeaa, ettei päätöstä voisi noudattaa?
Miksi ihmeessä tietojen kerääminen pitäisi tehdä nimen omaan asianomaisen lupaa pyytämättä?

Kuinka Jehovan todistaja itse suhtautuisi siihen, jos luterilaisen kirkon edustajat, vapaakirkon jäsenet, moonilaiset tai skientologit kiertäisivät todistajien ovilla ja kirjoittaisivat ylös muistiinpanojaan? Jos merkintöjen tekeminen olisi vapaata ja sallittua, kuka voisi valvoa sitä, millaisia asioita talletettaisiin ja kuka tietoja saisi kerätä? Miksi juuri Jehovan todistajille pitäisi antaa tällainen vapaus?

Alla vuoden 2011 ohjeistus Jehovan todistajien lehdestä:

”Tee heti käynnin jälkeen muistiinpanoja. Kirjoita muistiin henkilön nimi ja osoite, päivämäärä ja kellonaika sekä se, mistä puhuitte ja mitä kirjallisuutta hän mahdollisesti otti. Sanoiko hän kuuluvansa johonkin uskontokuntaan? Onko hänellä perhettä? Kertoiko hän kiinnostuksen kohteistaan tai huolenaiheistaan? Tällaiset tiedot auttavat sinua valmistautumaan tuleviin keskusteluihin. Kirjoita muistiin myös se, milloin lupasit palata ja mihin kysymykseen lupasit vastata.” (Valtakunnan palveluksemme, marraskuu 2011, s.1).