Tuttavani muutti vuosia sitten uuteen asuntoon. Sopiva koti löytyi maaseudun rauhasta. Kaunista taloa ympäröi hoidettu tontti istutuksineen ja hedelmäpuineen. Hän hoiti puutarhaansa ilolla ja sai runsaasti satoa.
Ainoan poikkeuksen toi yksi omenapuu, joka ei tuottanut hedelmää odotuksista huolimatta. Koska puu oli muutoin terve ja kaunis, se sai kasvaa vuosia paikallaan. Viimein tuli kuitenkin se syksy, kun kärsivällisyys loppui. Hän päätti luopua huonosta puusta ja istuttaa tilalle satoisan.
Kun hän lähestyi tontin laidalla kasvavaa omenapuutaan, aikoen kaataa sen, hän suureksi hämmästyksekseen huomasi lehtien seassa tummia luumuja. Puu ei ollutkaan omenapuu vaan luumupuu. Se oli onnistunut tekemään salassa aivan toisenlaista hedelmää kuin siltä oli jo vuosia odotettu.
Kuullessani tarinan, mietin, että se voisi yksinkertaisuudessaan kertoa ihmisen elämästä ja toiveista. Usein meiltä odotetaan tiettyjä asioita. Vanhemmilla voi olla toiveita lastensa tulevaisuudesta. Saatamme etsiä ja kysellä erilaisten lahjojen ja lahjakkuuksien perään niin innokkaasti, että se mikä on jo selvästi näkyvissä, jää kokonaan huomaamatta.
Jos nuoresi, puolisosi tai ystäväsi on luumupuu, älä sure, ettet löydä hänestä omenoita. Iloitse niistä lahjoista, joita hänellä on, vaikka ne eivät vastaisi odotuksiasi. Elämä voi yllättäen viedä aivan toiseen suuntaan kuin mitä on nuorena ajatellut.
Tai entäpä itse? Oletko jo löytänyt omat lahjasi?
Löysin omat hedelmäni vasta nelikymppisenä, kun uskaltauduin hakemaan yliopistoon. En ollut myöskään milloinkaan haaveillut kirjailijan urasta. Ensimmäinen tietokirjakäsikirjoitukseni valmistui kymmenen vuotta sitten. Nyt etsin kustantajaa kuudennelle tietokirjalleni.
Luulin pitkään olevani omenapuu, kunnes eräänä päivänä huomasinkin olevani luumupuu.