“Syysvauvaa” odotellessa

Olen joskus pohtinut, mitä yhteistä on kirjan syntymällä ja ihmisvauvan syntymällä, odotusajalla ja ensimmäisellä elinvuodella. Prosessista löytyy niin eroja kuin yhteneväisyyksiäkin. Ihmisvauvasta poiketen, kirja saattaa saada alkunsa monenlaisista syistä. Kun itse olen kirjoitellut vain vähän ja nekin vähät ovat tietokirjoja, on luonnollista että tekstit ovat syntyneet halusta saada kerrotuksi omasta mielestä tärkeistä asioista. Toinen motiivi on ollut halu vaikuttaa ja toive siitä, että joku saisi teoksista apua ja neuvoja hankaliin elämäntilanteisiinsa.

Siinä missä vauva kasvaa äidin masussa omia aikojaan, kirjan materiaalin hankintaan saattaa kulua melkoisesti aikaa ja hermoja. Ihmisvauva pyörii ja potkii vatsassa, ja hieman samanlaiselta oudolta myllerrykseltä voi tuntua itseä koskettavan aineiston luku ja analysointi. Joskus voi sattua syvälle ja kipeästi.

Ihmispienokaisen syntyessä ponnistusvaihe ei kestä kauaa. Kirjan syntymästä suurin osa ajasta on ponnistusvaihetta. Välillä näkyy pilkahdus jalasta, toisinaan vilahtaa käsi ja vihdoin näkyy aavistus päästäkin. Tunne on melkoisen upea, kun pää on ulkona, vaikka tietää, että vartalossa menee vielä oma aikansa.

Nimiäisjuhla hoituu yleensä ennen syntymää. Kustantajan tullessa kuvioihin päätetään nimestä ja hiotaan lapsoselle miellyttävä ulkonäkö. Samalla päätetään myös lopullinen syntymäpäivä, sillä kirja syntyy aina kaksi kertaa. Raakaversio pitää kypsyttää ja toimittaa lukukelpoiseksi.

Kirjan taaperovuosi kestää noin vuoden. Sen aikana emo toivoo, että lapsi huomattaisiin. Huonokin huomio on mukavampi kuin ei huomiota ollenkaan. Sydämestä lämmittää, jos joku kertoo lukeneensa kirjan ja saaneensa siitä apua. Kustantaja myös päättää, pidetäänkö pikkuiselle synttäribileitä vai ei. Aina niihinkään ei ole tarvetta varsinkaan jos on emo ensisynnyttäjä ja tuiki tuntematon taatelintallaaja. Rahasta ei kannattane kirjoittamisen yhteydessä edes mainita. Harva kirjoittaa vain rahan takia ja jos kirjoittaakin, niin todennäköisesti tulee enemmän tai vähemmän pettymään.

Syy tähän postaukseen tuli aamuisesta huomiosta, että uusi kirjamme on putkahtanut kustantajan sivuille. Pikkuinen on nimetty ja saanut kasvonsa, mutta ponnistusvaihe on vielä käynnissä. Muutaman viikon päästä alamme olla valmiit luovuttamaan lapsosen kustannustoimittajamme huomaan. Sen jälkeen voi vain huokaista ja odottaa. 

Linkki kustantajan sivulle.

Näinhän se on, kun lapsi sitten joskus lähtee maailmalle. Huokaistaan ja odotetaan, että pärjääköhän se.    :-)

Facebooktwitterlinkedin