Vuoden vaihtuessa

Viime kuukausina blogin kirjoitusvauhti on hidastunut entisestään. Syyllisiä löytynee kaksi. Ensimmäinen syy lienee se, että liityin viimein Facebookiin syyskuun alussa ja olen päivittänyt sinne jonkin verran kuluneen syksyn tapahtumia. Toisena hidastavana tekijänä on ollut uusi Jehovan todistajien karttamisoppia käsittelevä kirjaprojektini, joka on vienyt aikaa ja energiaa. Aihe ja saamani tekstit ovat raskaita käsitellä.

Jehovan todistajia käsittelevän kirjan informantteja, eli sähköpostitse kirjaan haastateltuja, on tällä hetkellä 54. (Voin ottaa vielä muutaman henkilön mukaan tammikuun aikana, jos kiinnostuneita löytyy). Kirja ilmestynee syksyllä 2015.

Loppuvuonna on tapahtunut monenlaista. Eniten tavallisesta arjesta poikkeavia tapahtumia ovat olleet vierailu Aamu-tv:n suorassa lähetyksessä, radiohaastattelut, Helsingin kirjamessut sekä käynti lokakuussa UUT ry:n edustajien kanssa sisäministeriössä tapaamassa ministeri Päivi Räsästä.

Marraskuun yllätys oli kun Usko, toivo ja raskaus valittiin yhdeksi tämän syksyn Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. Kirjasta on tullut paljon myönteistä palautetta ja siitä on tähän mennessä otettu jo kolme painosta. Useimmista kirjastoissa se löytyy varatuimpien kirjojen joukosta.

Tapahtumarikas vuosi 2014 alkaa olla lopuillaan. Käsikirjoituksen työstäminen jatkuu lyhyen joulutauon jälkeen. Joulukuussa sain myös kuulla, että Suomen tietokirjailijat ry myönsi projektille apurahaa alkuvuodeksi. Siitä suuret kiitokset jo etukäteen.
Jos jotain olen tähän mennessä kirjailijan työstä oppinut, niin ainakin sen, että harvempi pystyy elämään yksinomaan kirjoitustyöstä saamillaan tuloilla. Tuntipalkkaa ei kannata laskea, jos ei halua pahoittaa mieltään. Nykyään olenkin alkanut pitää kirjailijan työtä yhtenä kutsumusammateista.

Rauhaisaa vuodenvaihdetta ja siunausta tulevalle vuodelle 2015!

Palautetta kirjastamme

Kirjamme Usko, toivo ja raskaus on herättänyt kovasti huomiota viime viikkoina. Keskustelua on syntynyt erityisesti vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolella. Kommentteja on tullut laidasta laitaan. Kirjaa on pidetty tarpeellisena ja vaikeiden asioiden esille nostamista tärkeänä.

Myönteisten palautteiden lisäksi meille on tullut myös ikävämpää palautetta. Vuokko on saanut osakseen melkoista ryöpytystä, mutta eniten harmittaa se, miten informanttejamme on kohdeltu. Ihmiset, jotka ovat halunneet jakaa kokemuksiaan ja niiden avulla saada aikaan jonkinlaista muutosta liikkeen oppirakennelmissa, on haukuttu ja heidän mielenterveyttään ja hengellisyyttään on kyseenalaistettu.

On vaikea ymmärtää, että ihmiset, jotka pitävät itseään uskovaisina, lähtevät parjaamaan ihmisiä, joiden elämä on jo muutenkin todella raskasta. Palautteiden perusteella monet hyvin jaksavat superäidit ja isät eivät todellakaan käsitä, millaisella veitsenterällä joissain perheissä eletään.

Uupumus ja ahdistus ovat todellisia, mutta niistä kertovaa pidetään valheellisena ja liikettä mustamaalaavana. Yhteisössä saa nähdä vain yhden ainoan totuuden. Kiiltokuvan kääntöpuolta ei haluta edelleenkään nähdä.

En nimittäin usko, että liikkeen ulkopuolisissa ihmisissä olisi sellaisia, jotka puolustaisivat ehkäisemättömyyttä ja tuomitsisivat äidit ja isät, jotka ovat uupumuksensa ja ahdistuksensa keskellä turvautuneet ehkäisyyn.

Erikoista arvosteluissa lienee se, että moni informanttiemme kimppuun käynyt toteaa, että ei ole itse lukenut kirjaa, eikä edes aio, esimerkiksi siksi  koska se on keskinkertainen ja huono.    :-)

Liitän tähän muutamia kirjastamme tulleita kommentteja (ne on kopioitu kirjoitusvirheineen). Jokainen voinee itse tehdä omat johtopäätöksensä arvostelijoiden osoittamasta “rakkaudellisuudesta ja myötätunnosta” laiminlyötyjä, ahtaalla olevia ja uupuneita haastateltuja kohtaan.

Kirjamme koetaan kiusaamiseksi ja hyökkäykseksi vl-liikettä kohtaan. Näin on siitä huolimatta, ettei sitä ole edes uskallettu tai haluttu lukea:

Törkeää pilkkaa ja vainoa. – – Milloin yhteiskunta herää ja nämä vaiheeseen jääneet aivopestyt mielenterveys potilaat (tarkoittaa informanttejamme) viedään suljetulle osastolle ja vahvalle lääkitykselle KIUSAAMASTA KUNNIALLISIA IHMISIÄ???

En ole lukenut koko kirjaa, mutta noiden referaattien perusteella olen ymmärtänyt, että kirjassa Vuokko Ilola haastattelee lähinnä itseään.

Ryhmälle (tarkoittaa informanttejamme) en keksi muuta nimeä kuin vaiheeseen jääneet ex- jne.. Tuohon ryhmään ovat pesiytyneet ne ihmiset joilla on juuri niitä ongelmia joista he kirjoja kirjoittavat!

Jos nyt pääsin kärryille, niin kaikki (tarkoittaa informanttejamme) kuuluivat liikkeen jättäneisiin hysteerikkoihin.

Ikävä kyllä kirjan nimi on oikeasti Usko, toivo ja raskaus. Todella säälittävä, provokatiivinen, korni ja suorastaan halventava ilmaisu.

En aio lukeakaan, koska tunnet teidät uhrit tämän palstan kautta.

Väärä profeetta?

Profeetta on julistaja tai joissain tapauksissa ryhmä ihmisiä, joka kokee saavansa viestejä Jumalalta. Näitä viestejä kutsutaan profetioiksi. Yleensä profetiat koskevat tulevaisuutta. Ne saattavat varoittaa tulevasta tai kehottaa parannukseen. Moni liittää profetiat ja profeetat Raamatun aikaan, mutta vieläkin on henkilöitä ja ryhmiä, jotka profetoivat ja ennustavat Jumalan nimessä.

Valitettavasti kaikki profetiat eivät ole aitoja. Myös Raamattu varoittaa vääristä profeetoista.
Matt:24:11. “Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.” 
Matt.7:15–16. “Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. 16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.”

Mooseksen kirjassa on kovia sanoja:
5.Moos.18:20–22.  “20. Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.’ 21. Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ‘Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?’ niin huomaa: 22. kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.”

Mistä erottaa väärän ja oikean profetian? Selkein merkki väärästä profeetasta on se, etteivät ennustukset toteudu.

Jehovan todistajien Vartiotorni -lehdessä 1.4.1972 todistajien järjestö on kertonut olevansa profeetta. Järjestö pitää itseään Jumalan kanavana ja ainoana Totuutena..

Mitä Jehovan todistajat ovat profetoineet? Esimerkiksi Jeesuksen paluun vuosille 1874 ja 1914.

  • Jeesuksen paluun vuodelle 1874: “Kirjoitukset osoittavat selvästi hänen tulemisensa ajaksi vuoden 1874 j.Kr.” Vartiotorni 1924.

Alla on muutamia Pasi Turusen kirjassaan Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa esille nostamia vuosilukuja ja profetioita:

  • Harmagedonin alkuvuoden 1874 ja päättymisen 1914, Vartiotorni 1892.
  • Pyhien vapautus on tapahtuva joskus ennen vuoden 1914 loppua, Tulkoon Valtakuntasi, Raamatun Tutkisteluja osa 3, 1912.
  • Nykyisten hallitusten hallitusvalta päättyy vuoden 1914 loppuessa, Aika on lähestynyt, 1911.
  • Tasavaltojen katoamisen syksyllä 1920, The Finished Mystery 1917.
  • Vuoden 1918 kevät tuo kristikunnalle tuskankouristuksen, Täyttynyt salaisuus 1919.
  • Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja muinaisten profeettojen paluun maan päälle 1925, Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan, 1920.
  • Jumala tuhoaa ihmiskuntaa hallitsevan turmeltuneen järjestelmän vain muutaman vuoden kuluttua, Herätkää 1968.
  • Kristillinen lähetystyö tullaan viemään päätökseen meidän 20. vuosisadallamme, Vartiotorni 1989.

Ovatko todistajien esittämät profetiat aitoja? Ovatko ne toteutuneet? Eivät.

Turunen kysyykin kirjassaan: “Kuinka monta kertaa profeettana esiintyvä henkilö tai järjestö saa Jumalan arvovaltaan vedoten ennustella oman mielikuvituksensa tuotteita, ennen kuin meillä on oikeus kutsua häntä / sitä vääräksi profeetaksi? Kerran? Kaksi? Kolme kertaa?

Onko Vartiotorniseura sinun mielestäsi oikea vai väärä profeetta?

Uskonnolla rahastaminen

Hengellisissä piireissä liikkuu raha. Terve yhteisö kerää lahjoituksia vain tarpeeseen, on valmis jakamaan omastaan puutetta kärsiville ja tarjoamaan evankeliumia maksutta. Epäterve yhteisö pimittää tulojaan, kerää varoja reilusti yli oman tarpeen, lihottaa johtavien henkilöiden rahapussia ja syyllistää jäseniään jos nämä eivät lahjoita tarpeeksi.

Onko sinun seurakuntasi / uskonnollinen ryhmä, jota tuet taloudellisesti, terve tässä suhteessa? Voit pohtia asiaa kysymällä itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

  • Saatko halutessasi tietoa uskonnollisen ryhmäsi rahankäytöstä?
  • Tiedätkö, paljonko johtoasemassa oleville maksetaan?
  • Tiedätkö, kuinka suuri osa tuloista käytetään evankeliointiin / jaetaan seurakunnille / lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen?
  • Tiedätkö, kuinka paljon ryhmälläsi on säästöjä ja sijoituksia?
  • Omistaako seurakuntasi itse käytössä olevat rakennuksensa?
  • Syyllistääkö ryhmä, jos jäsenellä tai osallistujalla ei ole maksukykyä?
  • Myykö ryhmä tuotteita joilla on hyvä kate?
  • Saako jäsen ryhmältä evankeliointimateriaalia omakustannehintaan tai ilmaiseksi?
  • Velvoitetaanko jäseniä / osallistujia lahjoittamaan rahaa usealla eri tavalla, moniin eri kohteisiin?
  • Oletetaanko, että jäsen ostaa automaattisesti kaikki yhteisön tuottaman kirjallisuuden / tilaa yhteisön julkaiseman lehden?
  • Kannustaako yhteisö / ryhmä tekemään testamentin edukseen, vaikka testamentin tekijällä olisi omiakin perillisiä?
  • Ohjeistetaanko tilaisuuksiin osallistujia siitä, mikä olisi sopiva lahjoituksen määrä? Pidetäänkö kaksikymppistä tai viisikymppistä pienenä rahana?
  • Kerrotaanko tilaisuuksissa tarinoita henkilöistä, joille on tapahtunut hyviä asioita lahjoitettuaan rahaa yhteisölle?
  • Luvataanko rahaa antaneille terveyttä, menestystä tai Jumalan erityistä huolenpitoa?

On selvää, ettei mikään uskonnollinen ryhmä tai yhteisö voi toimia tehokkaasti ilman tuloja. En siis kritisoi sitä, että lahjoituksia kerätään ja kirkollisveroa kannetaan. Ongelma on se, mihin rahaa kerätään ja mitä sillä tehdään. Kannattaa pohtia erityisesti sitä, kuinka paljon jäsenellä on mahdollisuutta vaikuttaa ryhmän rahan käyttöön tai saada edes tietoa siitä, miten rahavirrat kulkevat.

Moni yhteisö toimii epäterveesti. Olen käsitellyt aihetta laajemmin kirjassani Päästä meidät pelosta luvussa Rahan mahti ja taloudellinen hyväksikäyttö. Kipaise lähimpään kirjastoon ja lue lisää tästä aiheesta kirjastani.

Erilaisia raamatuntulkintoja

Raamatusta on moneksi. Sitä luetaan, kunnioitetaan ja siteerataan. Sitä vähätellään, pilkataan ja vihataan. Sen sanomaa voidaan pitää toisaalta totuutena ja aitona, toisaalta taas satuna ja mielikuvituksen tuotteena. Tekstistä noukitaan yksittäisiä jakeita, kappaleita luetaan lukuina ja kokonaisina kirjoina. Moni poimii itselleen mieluisat kohdat ja hylkää epämieluisat.

Raamatun lukijoille on yhteistä tulkitseminen. Jokainen sitä lukeva yksilö, tai yhteisö luo opistaan omanlaisensa. Ja koska Raamattuun tukeutuvia oppeja on monia erilaisia, on tulkintakombinaatioitakin monenlaisia. Mitä vapaamielisemmin yhteisö suhtautuu Raamattuun, sitä useampia tulkintoja samankin seurakunnan sisältä löytyy. Näin on esimerkiksi luterilaisuudessa. Kirkon piiristä löytyy tulkintoja äärilaidasta toiseen, tiukkapipoisista “näin sanoo Herra” vanhoillisista aina “kaikki on sallittua kunhan rakastaa” vapaamielisiin uudistajiin.

Sitä vastoin yksilöitään kontrolloiva yhteisö ei anna yksilölle minkäänlaista pelivaraa omien tulkintojen tekemiseen. Luonnollisesti tällainen tiukka yhteisö uskoo lukevansa Raamattuaan sortumatta minkäänlaiseen tulkintaan tai selittelyyn. Koska heillä on Totuus, vain muut tulkitsevat. Tällaisessa yhteisössä on yleensä yksi tai useampi henkilö, joilla on hallussaan avaimet selittää Sanaa, menipä selitys sitten syteen tai saveen, sitä on uskottava.

Otetaan esimerkki. Mitä Raamattu opettaa avioerosta?

Luterilaisen kirkon sisällä avioerosta löytyy monenlaista tulkintaa. Vaikka avioliittoa solmittaessa lähdetään oletuksesta, että liitto on elinikäinen, avioeroa ei juurikaan enää paheksuta. Eroaminen ja uudelleen avioituminen käy luterilaisessa kirkossa helposti. Kolmas tai viides avioliitto on yhtä helppoa solmia kuin ensimmäinenkin, jos aiemmasta puolisosta on saatu laillinen ero.

Poikkeuksiakin on. Niitä on myös luterilaisen kirkon sisällä. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei eroa kovinkaan helposti oteta. Ei, vaikka puoliso olisi väkivaltainen tai narsisti. Avioliitossa pysytään, koska on Jumalan ja seurakunnan edessä luvattu pysyä yhdessä kuolemaan asti.

Jos ero kuitenkin on väistämätön, uutta avioliittoa ei solmita. Vasta entisen puolison kuolema vapauttaa menemään avioon uuden kanssa.

Onko vanhoillislestadiolainen käytäntö julma? Monien mielestä näin varmasti on, mutta se on Raamatun ja Jeesuksen opetuksen mukaista.

Jeesuksen sanat  Matt.19:9 kirjoitetaan vuoden 1938 Kirkkoraamatussa näin: “Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.”

Jehovan todistajat soveltavat Raamattua tältä osin. He pyrkivät välttämään eroja, mutta oikaisevat mutkassa.

He tosin opettavat, että ainoastaan haureellisesta saa ottaa eron, mutta naimisiin meno uuden puolison kanssa on hyväksyttyä vain jos entinen puoliso on tehnyt aviorikoksen. Jos huorintekoa ei ole todistettavasti tapahtunut, naimalupaa ei ole. Kyse on hyvin omaperäisestä tulkinnasta.

Todistajien tulkinta on pahimmillaan johtanut tilanteisiin, joissa entinen puoliso on halunnut “vapauttaa” ex-puolisonsa ja maannut jonkun toisen henkilön kanssa vain siksi, että entinen puoliso pääsisi naimisiin. Jotkut ovat valehdelleet pettäneensä. Jeesuksen opetusta voi siis soveltaa varsin kummallisesti.

Raamatun mukaan eron saa ottaa, jos puoliso pettää, mutta uutta ei saa ottaa jos haluaa noudattaa Jeesuksen ohjetta kirjaimellisesti. Myös Paavalin kirjeissä todetaan, että vasta puolison kuolema vapauttaa uuteen liittoon.

Raamatulla on helppo lyödä. Mitä oikeammassa tuntee olevansa, sitä helpompaa huitominen on. Olennaista olisi muistaa, että synnittömiä ihmisiä ei ole. Jeesuksen mukaan jo toisen ihmisen katsominen himoiten (muun kuin aviopuolison) on huorinteko sydämen tasolla. Tämän tekstin tarkoitus ei ole tuomita tai paheksua uudelleen avioituneita, vaan nostaa esille erilaisia tulkintoja avioerosta, sillä jokaisen yllä olevan kolmen erilaisen tulkinnan sanotaan / uskotaan perustuvan Raamattuun.