Haastateltavia etsitään tietokirjaan

Haastateltavia etsitään tietokirjaan – Kirjakätilön opas tuleville kirjailijoille:

Työstän opaskirjaa erityisesti niille, jotka suunnittelevat kirjan kirjoittamista, omakustanteena tai kaupallisen kustantamon kautta. Ajatukseni on kertoa käsikirjoituksen syntyprosessista alusta aina valmiin kirjan saamaan palautteeseen (ja mahdolliseen makulointiin) saakka.

Minulta on julkaistu 12 kirjaa viiden eri kustantamon kautta vuosina 2001–2022. Kuusi kirjoistani on tietokirjoja. Omien kirjojeni ohella olen neuvonut muutamia kirjailijoita ja tulevia kirjailijoita apurahojen hakemisessa, kustannussopimusten kiemuroissa, kustantajan etsimisessä ja monissa muissakin asioissa.

Olen törmännyt kustannusmaailman kummallisuuksiin, iloisiin yllätyksiin ja mahtaviin persooniin. Toisaalta eteeni (ja muutamien kollegoiden kohdalle) on tullut myös pieniä ja suuria ongelmia, unohdettuja lupauksia, käsittämättömän huonoja kustannussopimuksia ja jopa suoranaista kirjailijoiden riistoa.

Kerron tulevassa kirjassa omista virheistäni sekä niin huonoista kuin hyvistä päätöksistä. Haastattelen lukuisia kirjailijoita ja poimin haastatteluista parhaat vinkit ja varoituksen sanat. Toivon, että kirjoittamalla näistä jutuista, tulevat kirjailijat osaisivat välttää mahdolliset sudenkuopat ja saisivat realistisen käsityksen siitä, kuinka pitkä prosessi kirjan tekeminen on.

Etsin kirjailijoita, jotka haluavat kertoa omia kokemuksiaan, jakaa niin vinkkejä kuin varoituksia, kertoa oman kirjoittamistyön huippukohdista ja toisaalta syvimmistä syvänteistä.

Haastateltavien nimiä ei mainita kirjassa, ei edes nimimerkeillä. Kustantajia mainitaan ainoastaan myönteisten kokemusten yhteydessä.

Kiitos jos osallistut! 

Vastaaminen: Vastaa kysymyksiin sähköpostitse. Merkitse vastauksiin mukaan kunkin kysymyksen numero. Tekstit ja kommentit voi lähettää osoitteella aila.ruoho@dnainternet.net Lähetän kaikkien tekstit tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi, kun raakaversio alkaa valmistua.

Kysymyksiä on melkoinen määrä. Kaikkiin ei tarvitse vastata. Voit valita ne, joista ajattelet olevan eniten hyötyä. Voit lähettää vastauksia / vastaukset myös äänitiedostoina esimerkiksi Driven kautta ja laittaa linkin minulle sähköpostitse.   :-)

Haastattelukysymyksiä:

  1. Kuka olet? Kerro hieman itsestäsi ja yhteystietosi. (Nämä tiedot jäävät vain minun käyttööni.)
  2. Nimimerkki: Mitä nimimerkkiä haluat käyttää haastattelulainausten yhteydessä? Valitse joku yksiosainen etunimi. Voit käyttää myös omaa etunimeäsi. Kirjaan lainaukset tulevat ilman nimimerkkejä. (Käytän nimimerkkejä vain käsikirjoitusvaiheessa.)
  3. Kirjasi: Minkä tai mitä kirjoja olet kirjoittanut? Kirjan nimi, genre, vuosi ja kustantaja.Jos kyseessä on omakustanne tai omakustanteet, kerro mitä kautta olet julkaissut.  (Nämä tiedot jäävät vain minun käyttööni.)
  4. Käsikirjoituksen / käsikirjoitusten synty: Mikä sai sinut miettimään oman kirjan julkaisua? Kuinka kauan suunnittelit oman kirjan tekemisestä? Oliko aiheen valinta helppoa?
  5. Koulutus: Onko sinulla kirjoituskoulutusta tai kursseja kirjoittamisesta? Jos niin millaisia? Mitä apua olet niiltä saanut?
  6. Kirjoitusoppaita: Tutustuitko kirjoitusoppaisiin käsikirjoitusvaiheessa tai ennen sitä? Jos tutustuit, niin mitä luit? Oliko niistä apua? Jos oli, niin millaista apua?
  7. Neuvoja: Oletko saanut neuvoja aiemmin kustantaneelta kirjailijalta? Jos olet, niin millaisia? Oletko hakenut neuvoja Kirjailijaliitosta, Suomen tietokirjailijoilta tai joltain vastaavalta taholta? Jos olet, niin millaista apua olet saanut?
  8. Apurahat: Oletko hakenut apurahoitusta kirjoittamiseen? Jos olet, saitko apua hakemuksen tekoon? Oliko avusta hyötyä? Oletko saanut apurahoitusta, jos niin miltä taholta / tahoilta? Saitko apurahaa jo ensimmäiseen kirjaasi?  (Älä kerro saamiasi summia)
  9. Kirjoittamistyö: Kuinka pitkä tai pitkiä kirjaprojektisi ovat olleet? Miten kuvailisit kirjoittamistasi? Mikä oli haastavinta? Mikä tuntui helpoimmalta? Saitko tukea ja apua läheisiltä? Jos sait, niin millaista tukea tai apua?
  10. Kustantajan etsintä: Millaisia ajatuksia sinulla on kustantajan etsimisestä? Lähestyitkö useampia kustantamoita? Jos, niin millaisia vastauksia sait? Millä perusteella valikoit kustantamoja, joihin otit yhteyttä? Kuinka pitkään vastausten saaminen kesti?

 

Kaupallinen kustantamo: Jos kirjojasi on ilmestynyt ainoastaan omakustanteena, siirry kohtaan 17.

  1. Sopimus: Millaisia sopimuksia sinulle tarjottiin? Mitkä olivat prosentit painetusta kirjasta, mahdollisesta e-kirjasta ja äänikirjasta? Luvattiinko kirjastasi ennakkoa? Mitkä sopimuskohdat olivat sinulle tärkeitä? Kysyitkö neuvoa sopimusasioista joltain ulkopuoliselta? Jos kysyit, niin mitä neuvoja sait? Saitko neuvoteltua itsellesi parempaa sopimusta? Jos sait, niin mitä parannuksia sopimukseen kirjattiin? Oletko jälkeenpäin pohtinut sopimusta / sopimuksia? Tekisitkö nyt jotain toisin nykyisten kokemustesi perusteella? (Jos mahdollista, lähetä luottamuksella kopio sinulle tarjotusta sopimuksesta / sopimuksista vastaustesi mukana. Kukaan muu ei näe sopimuksia ja poistan ne koneelta kirjan valmistuttua.) 
  2. Kirjan aikataulu: Millaisella aikataululla käsikirjoitus luvattiin kustantaa? Pitivätkö aikatauluun liittyvät lupaukset? Jos eivät, niin mikä meni pieleen?
  3. Yhteistyö kustantajan kanssa: Tehtiinkö kirjallesi kustannustoimitus? Jos ei tehty, niin kerrottiinko miksi kirjaa ei toimiteta? Jos tehtiin, miten yhteistyö kustannustoimittajan kanssa sujui?
  4. Kirjan nimi ja ulkoasu: Oletko tyytyväinen kirjasi nimeen / nimiin? Jos et, niin mikä meni pieleen? Saitko vaikuttaa kansikuvaan ja muuhun ulkoasuun? Oliko kirjan painoasu sellainen kuin oli sovittu?
  5. Markkinointi: Puhuttiinko kustantajan kanssa kirjan markkinoinnista? Millä tavalla kirjan / kirjojen myyntiä edistettiin kustantajan puolelta? Kuinka paljon ja miten osallistuit itse kirjan markkinointiin? Oletko osallistunut kirjamessuille? Jos olet, miten kustantajasi tuli vastaan osallistumiskustannuksissasi messuille?
  6. Ruusut ja risut: Miten kuvailisit yhteistyötä kustantajasi / kustantajiesi kanssa? Tuliko eteen ongelmia? Onko joku asia jäänyt harmittamaan? Mitä iloisia yllätyksiä koit? Jos olet tehnyt kirjoja useamman kustantamon kanssa, miten vertaisit kokemuksiasi?

 

Omakustanne:

  1. Miten päädyit tekemään omakustanteen? Kysyitkö neuvoa muilta omakustanteita tehneiltä kirjailijoilta? Jos kysyit, millaista apua sait? Mitä kautta kirjasi ilmestyi? Miten päädyit valitsemaan juuri kyseisen toimijan?
  2. Sopimus: Millaista sopimusta sinulle tarjottiin? Onko sopimus mielestäsi selkeä ja reilu? Jos ei, niin mihin kiinnitit huomiota?
  3. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa: Mitä konkreettista apua sait kirjasi julkaisijalta ennen kirjan ilmestymistä?  Tarjottiinko sinulle toimijan kautta oikolukupalvelua, kustannustoimitusta, graafista tai muuta vastaavaa palvelua? Miten julkaisija hinnoitteli mahdolliset palvelut? Ostitko kirjaasi varten palveluja jostain muualta? Jos ostit, niin mitä ja mistä? Olitko tyytyväinen ostamaasi palveluun?
  4. Kirjan ulkoasu ja kuljetuspalvelut: Oliko kirjan painoasu sellainen kuin oli sovittu? Jos tilasit kirjaa itsellesi, toimivatko logistiikkapalvelut hyvin? Jos näiden suhteen oli ongelmia, niin millaisia ne olivat?
  5. Markkinointi: Miten julkaisija on markkinoinut kirjaasi? Oletko ollut tyytyväinen kirjan esilläoloon ja markkinointiin? Missä kaupoissa kirjaasi on myyty? Onko kirjasi ollut esillä messuilla?  Miten olet itse edistänyt kirjasi myyntiä ja näkyvyyttä?
  6. Ruusut ja risut: Miten kuvailisit projektia / projekteja jälkikäteen? Sujuiko kaikki odotusten mukaan? Onko joku asia jäänyt harmittamaan? Mitä iloisia yllätyksiä koit? Tekisitkö nyt jotain toisin jos tietäisit, miten kaikki tulee sujumaan?

 

Yleistä pohdintaa:

  1. Pohdintaa: Onko kirjailijuus vastannut odotuksiasi ja haaveitasi? Oletko ollut tyytyväinen kirjasta saamiisi tuloihin? Jos pystyisit palaamaan takaisin siihen hetkeen, kun vasta haaveilit oman kirjan julkaisusta, miten neuvoisit itseäsi?
  2. Palaute: Millaista palautetta olet saanut kirjoille (lukijat, kustantaja, kollegat, media)? Onko kirjasi saanut mielestäsi tarpeeksi huomiota? Onko kirjaasi hankittu kirjastoihin?
  3. Tulevaisuuden suunnitelmia: Oletko tekemässä tai suunnittelemassa uutta kirjaa? Jos olet, niin mitkä asiat koet erityisen tärkeiksi tulevassa projektissa / sopimuksessa?
  4. Neuvot ja varoitukset: Mitä neuvoja haluaisit antaa niille, jotka haaveilevat oman kirjan julkaisusta tai kirjailijan urasta? Onko joku asia, jota kannattaa ehdottomasti välttää? Onko joku kustantaja tai toimija, jota haluat kehua nimellä, jos on niin miksi)? Onko joku kustantaja, josta haluat varoittaa tai moittia, jos on niin miksi? (Huomaa! En laita kirjaani niiden kustantamojen nimiä, joista haluat varoittaa tai joita moitit, mutta otan esille kirjassa kertomasi varoitukset ja moitteet.)
  5. Muuta mainittavaa: Tuleeko mieleen jotain muuta kirjoittamiseen tai kirjoihin liittyvää, josta haluat kertoa vapaamuotoisesti?

Kiitos vastauksistasi! 😊

Uutuusteos Ahdas arki paljastaa koteihin kätketyn ilmiön

Huoneisto oli vaarallinen asujalle itselleen ja koko kerrostalolle. Suurimpia ongelmia olivat tavarakasojen ja pölyisten sähkölaitteiden muodostamat palovaara ja palokuorma. Tilassa oli paljon paperitavaraa. Hallitsemattomasti kaatuvat tavararöykkiöt voisivat haudata asujan alleen.” – ammattijärjestäjä Tarja Kesti

Tietokirjailija Aila Ruoho tuo uutuuskirjassaan esiin yllättävän yleisen ilmiön, josta mieluummin vaiettaisiin.

Moni kamppailee ahtaan arjen kaaoksessa. Oma tai läheisen hamstrausongelma voi herättää huolta, häpeää, turhautumista, epätoivoa ja jopa vihaa. On tärkeä ymmärtää, että useimmiten kyseessä on todellinen mielenterveyden häiriö, keräilypakko. Oudolta vaikuttava käytös ei olekaan laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

Keräilypakko ei ole yksiselitteinen asia. Koska tilanne etenee usein vähitellen ja pahenee ajan myötä, ongelman laajuus vaihtelee. Haastavimmissa tapauksissa kaaos näyttäytyy rajuna jo eteisessä tai pihalla, jos hamstraaja asuu pientalossa. Lievemmissä tapauksissa satunnainen kyläilijä ei havaitse mitään poikkeavaa varsinkaan, jos pysyy poissa varastotiloista eikä näe komeroihin tai makuuhuoneisiin.

Useissa tapauksissa keräilypakkoa sairastava ei kykene hahmottamaan omaa tilannettaan. Oma koti tuntuu lähes normaalilta, vaikka sängyssä ei voi nukkua, pesuhuoneessa ei voi peseytyä, ruokapöytää ei ole voinut käyttää vuosikausiin ja ainoa toimiva ruuanlaittoväline on mikroaaltouuni, eikä sekään välttämättä mahdu keittiöön.

Kirja lisää ymmärrystä siitä, mistä hamstraushäiriössä on kyse ja miten laajasti se vaikuttaa yksilön toimintaan. Samalla kirja auttaa tunnistamaan ilmiön ja rohkaisee etsimään toimivia ratkaisuja tilanteen selättämiseksi.

Teos ilmestyy paperikirjana kesäkuussa sekä e- ja äänikirjana syksyllä.

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Aila Ruoho
aila.ruoho@arotron.fi

Arvostelukappaleet:
Aikamedian asiakaspalvelu
020 7619 800
asiakaspalvelu@aikamedia.fi

Lataa mediatiedote PDF-tiedostona

Pelkojen sävyttämä lapsuus

Alla on sähköpostini kautta tullut pelkokokemus. Teksti on julkaistu aiemmin blogissani Hitaita raapaisuja. Kyseistä henkilöä ei ole haastateltu kirjoissani, mutta pelot ovat samantyyppisiä kuin kirjoissani haastatelluilla henkilöillä.

Huomioithan, että alla oleva teksti sisältää mainoslinkin kirjaani Pyhät, pahat ja pelokkaat.   Linkki on merkitty *-merkillä.


Lapsena koko elämäni oli pelkojen sävyttämää. Se oli sitä osaksi uskonnon takia, osaksi siksi koska vanhempien avioliitto oli onneton mutta yhdessä oli pysyttävä. Pelkäsin jopa naapurin lapsia uskoessani, että he saattaisivat olla juuri niitä, jotka vainojen tullessa kiduttaisivat meitä. En saanut tutustua katumme varrella asuviin lapsiin koska en saanut poistua pihaltamme. Alue oli rauhallinen omakotialue, joten sääntö oli todellakin poikkeuksellinen ja varmisti että olin ulkopuolinen ja omituinen toisten lasten silmissä

Äitini näkemys miehistä oli todella yksioikoinen. Varsinkin niin sanotut ”maailmalliset miehet” olivat ”piruja” ja vaanivat tilaisuutta saada häpäistä naisia seksuaalisilla haluillaan. Tästä johtuen minulla on ollut myöhemmin vaikeuksia suhtautua miehiin normaalisti.

Isäni oli ankara ja pelottava. Hänellä ei ollut ymmärrystä eikä myötätuntoa lapsiin ja koen että hän oli jotenkin sadistinenkin luonteeltaan. Hän saattoi määrätä ja vaihtaa perhetutkisteluajat mielensä mukaan. Jos hän huomasi, että pidän jostain televisio-ohjelmasta, niin hän tuli ”tutkistelukirjan” kanssa olohuoneeseen juuri ohjelman alettua ja sulki television. Kun vastustelin, niin hän hymyili maireasti todella tyytyväisenä ja sanoi: ”Mikä voisi olla tärkeämpää kuin Jumalamme Jehovan armossaan antama opetus? Sellaista ei voi olla. Tutkimme nyt riemumielin hänen opetuksiaan”.

Sillä tavalla isä toi uskoaan arkeemme.

Koulun alkaminen oli hirvittävää. Pelkäsin kaikkea niin paljon. Kärsin valtavista vatsakivuista ja joskus palasin kotiin koulumatkalta aamulla. Äiti käytti minua usein lääkärissä kaikkien vaivojeni takia mutta nykyään uskon, että ne olivat täysin psyykkistä alkuperää. Olisin vain halunnut olla kotona turvassa (pidin kotia turvana koska kaikesta muusta oli niin paljon peloteltu).

Tultuani murrosikään varmaan tavallaan uskoinkin opetuksiin mutta en vaan enää jaksanut enkä kestänyt. Lopulta kirjoitin eroavani. Eroni tapahtui sen jälkeen, kun seksuaalista hyväksikäyttöäni oli käsitelty oikeuskomiteassa ja tunsin itseni häväistyksi.

Kaikkein pahinta hyväksikäyttöasiassa oli ja on yhä se, että kyseinen minua hyväksi käyttänyt jt-mies on isosiskoni puoliso, joka on minua lähes kaksikymmentä vuotta vanhempi. En vieläkään pysty käsittämään sitä, että siskoni ei säälinyt minua joka olin täysin kokematon ja hänen ja puolisonsa tuomasta kotiviinistä sammunut. He tulivat yhdessä kylään kotiini toiseen kaupunkiin, jossa opiskelin ja siskoni meni aiemmin nukkumaan koska oli raskaana. Minä poistuin, juotuani viiniä kuin mehua. Muistan kun sanoin siskoni miehelle hyvää yötä ja että minun on päästävä sänkyyn heti ja menin omaan huoneeseeni.

Vasta aamulla tajusin mitä on täytynyt tapahtua koska minut oli riisuttu. Menin totaalisen shokkiin enkä osannut sanoa heille asiasta mitään aamulla vaan hyvästelin heidät kotimatkalleen. Sinä päivänä aloin polttaa ja saada itsetuhoisia ajatuksia.

Kuvattu Lohjan museossa

Kämppäkaverini palattua viikonlopun jälkeen hän tajusi, että olen pulassa ja sai minut puhumaan työntekijälle jossain nuorten kriisikeskuksessa. Mutta en pystynyt ottamaan apua vastaan, varsinkaan kun apua tarjonnut nainen suositteli luterilaista seurakuntaa parempana yhteisönä, sen jälkeen, kun olin maininnut oman taustani Jehovan todistajana.

Kerroin äidilleni asiasta palattuani kotipaikkakunnalle. Tunnustustani seurasi oikeuskomiteaistunto, jossa siskoni mies myönsi kaiken. En saanut itse mitään rangaistusta mutta oloni ei silti tuntunut hyvältä – kaipasin vain pois elämästä. Siskoni mies sai rangaistukseksi joiksikin kuukausiksi vastauskiellon kokouksissa. Siskoni oli raivoissaan siitä, että olin suhtautunut hänen mieheensä ikävästi hyväksikäyttötilanteen jälkeisten kuukausien ajan ja mies oli kärsinyt siitä! Siskoni sanoi myös, että kuka tahansa tekee humalassa sellaista mitä ei muuten tekisi.

Säälin vuosia siskoani ja olin iloinen, että olimme jossain tekemisissä, vaikka jätin uskonnon. Vasta nyt kun olen noin 50-vuotias, olen alkanut ajatella, että miksi ihmeessä minä olen se, joka tuntee sääliä, kun siskoni ei edelleenkään pysty ymmärtämään mitä vahinkoa minulle nuorena aiheutui kaikesta tapahtuneesta.

Siskollani ei onneksi ole tyttäriä. Koska uskoin, että hänen miehellään oli taipumusta pedofiliaan, toivoin aina, etteivät he vaan saisi tyttäriä koska olisin pelännyt heidän vuokseen. Heillä on kaksi poikaa, joista toinen on [erittäin hyvässä asemassa järjestössä]. Molemmat pojat ovat kärsineet isänsä alkoholismista sekä seksiaddiktion seurauksista. Jossain vaiheessa, kun sisko vielä puhui minulle enemmän, niin hän kertoi miehensä käyvän seksiaddiktien vertaisryhmässä.

Minä olen kuitenkin se, jota pidetään pahana ja kartetaan. Enkä ole nähnyt tätejäni ja enojani kolmeenkymmeneen vuoteen. Isä, uskonnollisena fanaatikkona, ei tietenkään ole halunnut olla kanssani missään tekemisissä eikä äitinikään ole ollut yhteydessä muutamaan vuoteen, kun en enää suostu juttelemaan säistä.

Isä alkaa olla vanha ja heikentynyt. Pelkään, että miten ihmeessä kestän hänen kuolemansa ja kaiken mitä siitä seuraa. En voi mennä hautajaisiin (kaikki läheiset ovat todistajia) enkä varmaan haluaisikaan. Vaan en kyllä kykene menemään perunkirjoituksiinkaan enkä kestä ajatella koko asiaa. Lopullisuutta. Joskus ajattelen, että lähettäisin tilaisuuteen vain adressin tekstillä ”Otan osaa, kun kuolee ihminen joka ei koskaan valinnut rakkautta”, tai muuta sellaista . . . vaikka tuskinpa laitan mitään.

Siskoni pojat tietävät isänsä seksiaddiktiosta ja ovat teineinä nähneet hänen tempauksiaan ja epäilenpä että vanhempi poika juuri siksi suuntautui [järjestön palvelukseen], hakeakseen jotenkin vakaampaa isähahmoa itselleen.

Tietenkään kumpikaan siskoni pojista eivät tiedä miten isänsä liittyy siihen, että minä sain sisua lähteä todistajien yhteisöstä, vaikka se oli tavattoman vaikeaa. Kärsin vuosikymmeniä masennuksesta ja kerran yritin itsemurhaakin. Tällä hetkellä koen itseni tasapainoiseksi eivätkä itsetuhoajatukset enää paina mieltäni.

Ulla-Maija


*Lue kirja Pyhät, pahat ja pelokkaat Book Beatin palvelusta. Linkin kautta pääset testaamaan BookBeat-Premiumia maksutta, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. Voit kuunnella ja lukea niin paljon muitakin kirjoja kuin haluat kokeilujakson aikana.

 

Lopeta tupakointi kirjan avulla – Stumppaa tähän!

Oletko miettinyt tupakoinnin lopettamista? Minä olen, vaikka en ole koskaan itse polttanut muutoin kuin passiivisesti. Ollessani kouluikäinen molemmat vanhempani polttivat, paljon, myös kotona pienessä kerrostalokaksiossamme. Muistaakseni heillä kului tupakkaa yhteensä kolmisen askia päivässä. Ja ei, he eivät polttaneet kevytsavukkeita. Olen vihannut tupakkaa ja sen hajua koko elämäni ajan.

Huomioithan, että alla oleva teksti sisältää mainoslinkkejä. Linkit on merkitty *-merkillä.

Isäni lopetti tupakoinnin jo muutamia kymmeniä vuosia ennen kuolemaansa. Äitini joutui luopumaan paheestaan vasta noin vuotta ennen kuolemaansa, kun happiviiksien ja happipullon kanssa ei voinut enää polttaa. Taisivat keuhkotkin olla melkoisen huonossa kunnossa.


Kirja Stumppaa tähän!

Löysin kymmenisen vuotta sitten kirjastosta kirjan, joka auttoi minua ymmärtämään paremmin läheisteni nikotiiniriippuvuutta. Allen Carrin teos on helppolukuinen ja selkeä opas, jonka avulla monet ovat päässeet irti tupakasta jopa ilman vieroitusoireita. Carr oli itse ollut ketjupolttaja.

Näillä kahdella sivulla luetellaan kaikki tupakoinnin edut. Carrin listan omaksuu nopeasti.

Vuosien varrella tupakan hintakin on noussut merkittävästi. Käyttämällä päivittäin 10 euroa tupakka-askiin, saa viidessä vuodessa kulumaan yli 18 000 euroa. Tosin summa kasvaa lopulta  paljon sitäkin suuremmaksi, sillä seuraava korotus savukkeiden hintaan tulee heinäkuussa 2022.

Allen Carrin kirjan ydinopetus on kiteytettynä seuraava: Tupakoinnin lopettava ei luovu mistään. Päinvastoin hän pääsee eroon nikotiiniriippuvuudesta. Jos olet miettinyt savuttomuutta, anna Carrin kirjalle mahdollisuus. Et menetä mitään, jos lainaat kirjan kirjastosta tai luet sen lukupalvelusta. Kirjakaupasta ostettuna pokkari maksaa hieman enemmän kuin tupakka-aski.

Mitä nopeammin heittää tupakat roskiin, sitä enemmän säästää rahaa ja keho kiittää. Kukaan ei tarvitse tupakkaa. Tupakasta on yhtä paljon hyötyä kuin ripulista tai mätäpaiseesta.

Jos olet jo päässyt eroon tupakasta fyysisesti, mutta kaipaat sitä yhä, lainaa kirjastosta Carrin kirja. Moni tupakoinnin lopettanut on edelleen mielen tasolla nikotiinin orja. Kirjan avulla on mahdollisuus vapautua viimeisistäkin tupakanhimon siteistä.

Carrin kirjasta on tehty useampia erinimisiä painoksia. Sitä löytyy kirjastoista nimillä: Vihdoinkin savuton, Vihdoinkin vapaa tupakasta ja Stumppaa tähän! Sisältö kaikissa painoksissa on sama.

*Osta kirja Stumppaa tähän! Adlibriksestä

Lue tai kuuntele kirja *Stumppaa tähän! BookBeatin palvelusta: Linkin kautta pääset testaamaan BookBeat-Premiumia maksutta, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. Voit kuunnella ja lukea niin paljon muitakin kirjoja kuin haluat kokeilujakson aikana.

Kurssi kallistui 1000 euroa, mutta lohikäärmeet katosivat

Uushenkisyyden toimijoilla lienee edelleen hyvin asiakkaita. Korona ei ole vaikuttanut nettipalveluihin ja moni ahdistunut tai apua kaipaava ihminen etsinee helpotusta new agen piiristä. Kirjoittaessani kirjaani Henkisyyden harhapoluilla löysin suuren määrän erilaisia toimijoita, jotka kertoivat työskentelevänsä henkimaailman kanssa.

Huomioithan, että alla oleva teksti sisältää mainoslinkin. Linkki on merkitty *-merkillä.


Pikainen silmäily enkelikursseja tarjoavien yritysten palveluihin osoittaa, että tutut arkkienkelit näyttävät edelleen olevan kuvioissa mukana. Kurssit ovat kehittyneet aiemmista. Nyt on tarjolla jopa yliopistotasoista henkisyyttä ts. ”Kultaisten aikojen yliopisto”.

Edelleen mietin, millaisella sopimuksella uushenkiset toimijat saavat nämä ”bisnesenkelit” tekemään ympäripyöreää päivää oman yrityksensä työntekijöinä? Kuinka hyvin arkkienkelin (tai suojelusenkelin, perintöenkelin, rauhanenkelin, tähtienkelin jne. muutamia mainitakseni) etiikkaan sopii tahkota rahaa yksittäisten ihmisten taskuun? Miten kauan henkiolennot jaksavat painaa duunia? Lohikäärmeet ja raha-enkelit ovat ilmeisesti jo osalla toimijoista ottaneet lopputilin ja siirtyneet muihin hommiin.

Alla oleva lainaus on pari vuotta sitten ilmestyneestä kirjastani Henkisyyden harhapoluilla.

Netistä löytyi maaliskuulla 2019 ilmoitus Kultainen raha Jumalatar -kurssista, jonka avulla voi vapautua köyhyyden karmasta ja nousta runsauden voimaan vain 28 päivässä hintaan 888 euroa. Mukana ovat raha-enkelit ja Kultaiset Lohikäärmeet. Neljän viikon aikana käsitellään seuraavat aiheet 1) Pyhä rahan puhdistus. 2) Jumalallinen rahan manifestointi. 3) Integraatio ja linjaus ylösnousu. 4) Tule kultaiseksi raha Jumalattareksi. Sivulla kysytään: ”Tuntuuko sinusta, että sinulla ei ole koskaan riittävästi rahaa kuun lopussa? Siltä, että velka on kuoppa josta et koskaan saa nostettua itseäsi ylös?

Kirjan kirjoittamisesta on kulunut jo muutama vuosi. Kävin tänään samaisen palvelua tarjoavan henkilön sivuilla ja huomasin, että raha-enkelit ja kultaiset lohikäärmeet olivat kadonneet sivustolta. Olisivatko lopettaneet yhteistyön ja sanoneet itsensä irti?

Kultainen raha Jumalatar -kurssia ei siis enää ole tarjolla.

Sen tilalla (ilmeisesti) on Kristallinen Jumalatar Akatemia, joka maksaa 333 euroa kuukaudessa kuuden kuukauden ajan (kurssin kokonaisarvon kerrotaan olevan peräti 8164 euroa). Kertasummalla kurssin hinnaksi tulee vain 1888 euroa. Maksun kautta pääsee mukaan mm. Kristalliseen Jumalatar yhteisöön (yksistään sille ovh. olisi peräti 1997 euroa). Melko kallista. Mutta, yksinkertaisesti todettuna: Kultainen Jumalatar on muuttunut kristalliseksi ja hinta noussut peräti 1000 euroa.

Mitä ”Kristallinen Jumalatar akatemia” lupaa? Muun muassa tällaista:

Tulet aloittamaan nuorentumisprosessin, joka muuttaa sinut iättömäksi jumalattareksi! (kyllä, tulet näkemään jopa muutaman rypyn häviävän)

Ooh. Eikä tässä vielä kaikki. Löysin samalta sivustolta toisenkin uuden kurssin, jota ei tietääkseni ollut tarjolla vuonna 2019. Kyseinen toimija kouluttaa uusia valotyöntekijöitä. Jokainen voi nyt ryhtyä itse Kristalliseksi valotyöntekijäksi vain 90 päivässä. Tämä superkoulutus maksaa hitusen yli 2500 euroa.

Mitä sillä rahalla sitten saa?

”ALH-enkelihoito on muinainen atlantislainen hoitomuoto, jota harjoitettiin pyhissä unitemppeleissä. Hoitomuoto, jonka opit Kristallinen valonhoitaja -koulutuksessa, on nykyaikaistettu ja parannettu – –   Asiakkaat voivat tavata omat enkelinsä tai saada tukea arkkienkeleiltä sinun hoidoissasi. On jopa mahdollista, että he tapaavat kuolleita rakkaitaan tai muita tähtiolentoja kanssasi ALH-enkelihoitajana edistyessäsi. – -”

”Voivat tavata … tai saada … on jopa mahdollista …”      ….. jepjep

KIrjaani Henkisyyden harhapoluilla löytyy kattavasti kirjastoista, tai *osta Henkisyyden harhapoluilla Adlibriksestä.