Syksyn kirjasatoa odotellessa

Kuulun ehdottomasti kevät- ja kesäihmisiin. Keväinen linnunlaulu, hento viherrys, kesän vehreän luonnon kauneus ja valo, voiko enempää toivoa? Syksy tuo puolestaan hämärän, varisevat lehdet, nihkeän kostean sateen, kuraiset tiet ja vaatteiden alle sekä hiuksiin ryömivät hirvikärpäset. Yöks.

Syksyssä on mielestäni vain hitusen hyviä asioita; ruskan värit ja kesän aikana kypsyvä sato: omasta puusta kerätyt omenat ja kirsikat, kasvimaalta poimitut mansikat, metsän mustikat ja sienet.

Tänä syksynä on muutakin odotettavaa. Puolisentoista vuotta tekeillä ollut kirjamme on vihdoin valmistumassa. Teemme viimeistelyjä kustannustoimittajan kanssa ja muutamien viikkojen päästä projekti on paketissa. Voi jäädä odottelemaan syksyä ja kirjapaketin saapumista.

Uteliaana olen seuraillut kirjastojen aineistokantoja ja huomannut, että tätä uutta kirjaa on tilattu kirjastoihin huomattavasti enemmän kuin esikoistani Päästä meidät pelosta. Joitain varauksiakin kirjasta oli jo tehty, vaikka ilmestymiseen on aikaa useita kuukausia. Mielenkiintoista sinänsä.

Toki kiinnostuksen ymmärtää, kun vanhoillislestadiolaisuus on ollut kuluvana vuonna kovasti esillä ja kirjamme sisältö on pitkälle samasta aiheesta kuin Pauliina Rauhalan Taivaslaulussa, sillä erotuksella, että meidän kirjassamme kertojina toimii yli kolmekymmentä oikeaa ihmistä. Joku voi ehkä ajatella, että yritämme käyttää hyväksi Rauhalan saamaa julkisuutta, mutta totuus on, ettei meillä ollut aavistustakaan Taivaslaulusta, kun käynnistimme kirjaprojektimme. Näin vain sattui käymään, jos sattumiin uskoo. Itse uskon, että tällä kirjalla on tarkoituksensa.

Tulevan kirjamme kansikuva on ollut netissä jo jonkin aikaa. Jollain tavalla tykästyin heti tähän kanteen, kun näin sen ensimmäistä kertaa. Kuva sopii kirjan sisältöön kuin nenä päähän. Ja väreistäkin pidän. Kustantajalle ja kannen kuvittajalle kiitokset!

Kartettuja ja karttajia? Ei, ei , ehei.

Loma loppui lyhyeen. Viime viikolla mediaan nousi aihe Jehovan todistajien karttamis- ja oikeuskomiteakäytännöistä. Keskustelu kävi jokseenkin lämpöisissä tunnelmissa puolin ja toisin. Suurinta närää kyseisen yhteisön entisissä jäsenissä näytti herättävän Jehovan todistajien tiedottajan Veikko Leinosen väitteet, ettei karttamista tapahtuisi.

Jos Leinonen olisi myöntänyt suoraan, että kyllä me kartamme entisiä jäseniämme ja ohjeistamme kirjallisuudessamme välttelemään heidän seuraansa mahdollisuuksien mukaan, mediakohun seuraukset olisivat jääneet huomattavasti pienemmiksi. Rehellisyys olisi siis kannattanut. Tässä kohden niin sanottu “teokraattinen sodankäynti” vei Vartiotorniseuran laivan kiville ja vauhdilla. Teokraattisella sodankäynnillä tarkoitetaan sitä, että totuutta ei olekaan aina ihan pakko aina kertoa, jos ollaan Jumalan (Jehovan) asialla.

Netistä löytyy jopa tallenne, jossa Leinonen itse opettaa seuraavasti:

Emme ole tekemisissä erotettujen kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä. — Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?

Leinosen kiemurtelu ja asioiden selvä vääristely lisäsi löylyä. Entiset kartetuiksi joutuneet todistajat eivät enää suostuneet hymistelemään itsekseen tai vaikenemaan asiasta. Moni ärsyyntyi ja syystäkin. Yksi toisensa jälkeen halusi avautua kokemuksistaan. Veljesseuraan liittyi runsaasti uusia jäseniä. Kokemuksia oikeuskomiteoista lähetettiin Johanneksen pojalle joka puolestaan on välittänyt ne oikeusministerille ja sisäministerille. Asiasta on syntynyt soppa, joka näyttää entisestään sakenevan. “Sakenee sakenemistaan päivänkoittoa kohti näin jt-sanastoa vapaamuotoisesti mukaillen.”

Omalla kohdallani Leinosen väitteet aikaansaivat nopean ja yllättävän ketjureaktion. Ensin ärsytti niiden puolesta joita tunnen ja tiedän miten heitä kohdellaan (kartellaan ja hyljeksitään). Sitten ärsytti yleisesti ja tuli olo, että “jotain tarttis tällekin hommalle tehdä”. Mutta mitä?

Epäinhimillinen kohtelu tulisi saada tietoon. Kartettujen äänten pitäisi päästä kuuluville. Niinpä heitin kyselyä mahdollisesta kirjasta. Asia sai kannatusta monelta ei taholta, yllättäen jopa kustantajan puolelta. Samaan aikaan otsikoihin nousi joitain yksittäisiä rankkoja kokemuksia oikeuskomiteoissa tapahtuneista väärinteoista. Niinpä oli itsestään selvää, että myös oikeuskomiteat otettaisiin mukaan kirjan aiheisiin.

Kutsu uuden kirjan informantiksi:
Jehovan todistajien karttamis- ja oikeuskomiteapolitiikkaa käsitelevään kirjaan etsitään informantteja.

Voit olla entinen tai nykyinen todistaja, kartettu, karttaja tai olla sitä mieltä ettei kukaan karta ketään. Kerro oma henkilökohtainen kokemuksesi ja mielipiteesi karttamisesta ja oikeuskomiteoista, pidätpä niitä oikeana tai vääränä menettelynä.

Lähetä yhteystietosi sähköpostilla aila.ruoho(ät)arotron.fi  … Voit lähestyä minua aluksi nimimerkillä, jos et halua paljastaa nimeäsi. Lähetän kysymykset ja voit sen jälkeen päättää, haluatko osallistua kirjan tekoon.

Kirjaan valittujen informanttien on kuitenkin kerrottava minulle oma nimensä ja joitain muita tietoja. Kaikki henkilötiedot jäävät vain minun tietooni. Informantit esiintyvät nimimerkeillä (jokaisella mielellään vähintään kolme eri nimimerkkiä, jotta anonyymiteetti säilyy mahdollisimman hyvin).
Jokainen saa myös tarkistaa tekstinsä ennen kuin se menee toimitettavaksi, ettei lainauksiin jää mitään sellaista, jota ei haluakaan kirjassa olevan.

Kysymyssarjoja on neljä:
1) Jt-yhteisöstä irtautuneet kastetut / kastamattomat ex-jäsenet.
2) Jt-yhteisössä mukana olevat irtautumista pohtivat kastetut / kastamattomat jäsenet.
3) Jt-yhteisössä mukana olevat jäsenet, jotka eivät missään tapauksessa suunnittele pois lähtemistä.
4) Yhteisön ulkopuoliset henkilöt, joilla on omakohtaista ensikäden tietoa asiasta jonkun kartetun tai oikeuskomiteassa olleen omaisen, ystävän tai kohtaamansa henkilön kautta.

Leinoselle erityiskiitokset. Ilman väitteitäsi, että entisiä todistajia ei, ei, ei karteta, tämä kirja ei olisi nyt työn alla.