Palautetta Vartiotornin varjosta

Kiitän ja ihmettelen. Kiitokset osoitan niille henkilöille, jotka ovat kommentoineet kirjaani luettuaan sen. Olen saanut sähköpostitse useita viestejä niistä ajatuksista, joita kirjani on herättänyt. Pääosin lukijoiden palaute on ollut myönteistä. Lehtien ja blogien kirja-arvosteluissa on moitittu lähinnä haastattelulainausten määrää, kuulemma vähempikin olisi riittänyt. Myönnän syyllisyyteni. Yritin karsia lainauksia parhaani mukaan, mutta eräs kirjan ideoista on tuoda esille niitä kokemuksia ja tunteita, joita elämä Jehovan todistajana on tuonut muassaan.

Kiitän myös sitä hyvin vähäistä itse kirjaan liittyvää kritiikkiä, jota olen saanut anonyymisti. Olen pahoillani, jos kirjassa on joku väärä vuosiluku. En ole omasta päästäni niitä keksinyt. Tietopohjainen aines perustuu lähdekirjallisuuteen. Jos lähdekirjallisuudessa on ollut virheellinen vuosiluku, on luonnollista että virhe on siirtynyt myös kirjaani.

Teoksen tarkoitus ei ole esitellä todistajuuden historiaa, vaan tuoda esille karttamisopin vaikutuksia todistajien ja entisten todistajien elämässä. Todistajuuden historiaa tutkiville on tarjolla huomattavasti parempia kirjoja.

Ihmettelen. Ihmettelen sitä raivoa, jonka Vartiotornin varjossa on herättänyt eräällä Jehovan todistajia käsittelevällä keskustelupalstalla. Joku tai jotkut henkilöt ovat mitä ilmeisemmin loukkaantuneet todella pahasti siitä, että olen uskaltanut lähteä arvostelemaan todistajuutta. Kyseisten kirjoitusten kärki ei siis kohdistu kirjaan, vaan haastattelemiini henkilöihin ja persoonaani. Lähes kaikki mahdollinen, jota voi vähätellä, nollata ja pilkata, on nostettu esille. Jopa yli vuosikymmen sitten edesmenneet vanhempani on haukuttu.
Nostan tähän esille muutaman asian, jota on kritisoitu. Asiantuntijuus. En ole missään yhteydessä nimennyt itseäni jehovantodistajuuden asiantuntijaksi. Kirjassani todellisia asiantuntijoita ovat informantit, jotka ovat olleet itse todistajia kymmeniä vuosia.

Lapsuuden pelot. Keskustelupalstalla on huomioitu eräässä haastattelussa esille ottamani aihe lapsuuden peloista. Otin vertauskuvaksi joulutortut. Parempi vertauskuva olisi ollut rusinapaketti, joka tulee ilmi erään haastattelemani henkilön tekstistä. Lapselle pelko on todellista. Nimimerkki Pumpuli pelkäsi Jehovan vihaa rusinoiden syömisen takia.

Opettaja antoi minulle yksi vuosi ”joulupussin” jonka muut saivat joulujuhlassa (johon en tietenkään osallistunut) etukäteen. Piilotin pussin reppuun ja söin yöllä salaa rusinoita peiton alla. Olin varma että joudun Harmagedoniin ja Jehova vihaa minua ”joulurusinoiden” syönnin takia. Taisin itkeäkin hiukan, kun en pystynyt pysymään uskollisena Jehovalle vaan söin rusinoita himoissani (tapahtui ala-asteella).
Pumpuli

Oletan, että herjaviestien takana on joko nykyisiä tai entisiä todistajataustaisia ihmisiä. Tavallisilla ”maailmallisilla” tuskin olisi tarvetta jatkaa persoonaani kohdistuvaa vihaviestien tulvaa viikosta toiseen. Viestit herättelevät myös ihmettelemään järjestön henkistä terveyttä, sillä hedelmistään puu tunnetaan. Saimme Vuokon kanssa palautetta vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevästä kirjastamme, mutta palautteen taso oli huomattavasti sivistyneempää kuin viime viikkoina esille nostetut asiat.

Yritin odotella, josko tilanne rauhoittuisi, mutta kun muutosta ei ollut havaittavissa, vein asian eteenpäin tällä viikolla. Noudatin viimein lakimiehen ja poliisin yli kuukausi sitten antamia ohjeita. Aika näyttää, oliko siitä mitään hyötyä.

Positiivinen hyöty nettikiusaamisesta on ollut se, että aloin pohtia enemmän jehovantodistajuuteen liittyviä pelkoja ja päätin jatkaa tutkimustyötä aiheen tiimoilta. Suunnittelen parhaillaan uutta kirjaa, jossa tulen käsittelemään lapsuuden ja aikuisuuden aikaisia hengellisiä pelkoja.

Kiitokset siis niille häiriköille, jotka innostivat minut tarttumaan uuteen aiheeseen. Näillä mennään.  :-)

Vartiotornin varjossa – poistettuja tekstejä osa 2

Tässä tekstisarjassa nostan kirjoistani pois jätettyjä kohtia blogiini –  Millaisia pohdintoja tein todistajien raamatuntulkinnoista ja mitä löytöjä kaivoin esille todistajuutta käsittelevästä aiemmasta kirjallisuudesta.

Trevor Willis on entinen Jehovan todistaja. Hän on kirjoittanut kirjan (Can Jehovah’s Witnesses survive?) kokemuksistaan ja käsittelee käsittelee kirjassaan myös joitain todistajien opetuksia. Eräässä luvussa pohditaan Harmagedonia.

”Willis toteaa todistajien opettaneen, että Harmagedonin taistelusta selviytyy vain uskollisena todistajana. He ovat odottaneet sotaa jo yli sata vuotta. Willis kysyykin, miten joku todistaja voi olla pettynyt siitä, ettei tuota hirvittävää tuhoa ole vielä tullut? Hän ihmettelee, että kun tajuaa inhon jota useimmat tuntevat kansanmurhia kohtaan (esimerkiksi Hitlerin toteuttamaa kansanmurhaa), on vaikea nähdä, kuinka joku ihmisryhmä odottaa sellaista innolla.

Willis kysyy, kuka edes haluaisi elää maailmassa, jota johtaa sellainen Jumala, joka pystyy määräämään todistajien odotteiden kaltaisen teurastuksen? Lisäksi ihmiskunnan katastrofista jäljelle jääneet todistajat joutuisivat viettämään lopun ikuisuuden tietäen, että mikä tahansa virhe voisi johtaa heidän teloitukseensa rakastamansa Jumalan toimesta. He luottavat, että selviytyessään ensimmäisestä tuhannesta vuodesta he saavuttaisivat täydellisyyden, jonka jälkeen he eivät enää todennäköisesti lankeaisi syntiin.

Willisin mukaan ongelma on siinä, että todistajat uskovat myös ensimmäisten ihmisten Adamin ja Eevan olleen täydellisiä, mutta siitä huolimatta nämä kääntyivät Jumalaa vastaan. Samoin teki täydellinen enkeli ja hänestä tuli paholainen. Willis kysyykin, mikä saa todistajat uskomaan, että heidän olisi yhtään helpompaa noudattaa sääntöjä uudessa maailmassa kuin Adamilla ja Eevalla paratiisissa? Entä sitten kun paholainen tuhannen vuoden päästä vapautetaan?

Willis kiteyttää pohdiskelunsa Raamatun opetuksiin. Raamattu ei nimittäin opeta, että Jumala suunnittelee teurastavansa miljardeja ihmisiä. Kristityt uskovat, että Jeesus tulee hallitsemaan maata, ei tuhoamaan sitä. Se että koko ihmiskunta tuhottaisiin, osoittaisi että heidät olisi jo tuomittu. Raamatun mukaan tuomio tapahtuu vasta kuoleman jälkeen.
Willisin mielestä ei ole syytä, miksi kokonaisia yhteiskuntia pitäisi tuhota vain siksi, että he eivät ole osallistuneet Vartiotorniseuran kokouksiin tai lukeneet kaikkia heidän viimeisimpiä julkaisujaan.”

Uskotko sinä?

Vartiotornin varjossa – poistettuja tekstejä osa 1

Uusin kirjani Vartiotornin varjossa ilmestyi vajaat pari viikkoa sitten. Kirjasta paisui melkoinen tietopaketti. Sivuja siinä on noin 450. Materiaalia on paljon ja jotain jouduttiin myös karsimaan jo toimitusvaiheessa. Eräs osio, josta karsittiin, oli opilliset kysymykset ja vuosien varrelta löytyneet järjestön kummallisuudet, joita käsikirjoituksessa olikin mukana vain pieni määrä.

Ajattelin nostaa pois jätettyjä kohtia tänne blogiini – millaisia pohdintoja tein todistajien raamatuntulkinnoista ja mitä löytöjä kaivoin esille todistajuutta käsittelevästä aiemmasta kirjallisuudesta. Tulen jatkossa pohtimaan myös niitä asioita, jotka mielestäni osoittavat selvästi todistajuuden olevan harhaoppi.

Poistettua materiaalia osa 1:

Kuinka moni todistaja on tietoinen siitä, että vuonna 1935 seuran tuolloinen kakkosmies Clayton Woodworth yritti lanseerata Jehovan todistajien järjestölle omaa kalenteria?

Hän antoi viikonpäiville uudet nimet: valonpäivä, taivaanpäivä, maanpäivä, tähdenpäivä, elämänpäivä, ihmisenpäivä ja jumalanpäivä.

Myös kuukaudet nimettiin uudestaan: lunastus, elämä, (Visitment – en löytänyt tälle sopivaa käännöstä), vapaus, puolustus, toivo, kuningas, rauha, järjestys, Sana, Jehova ja temppeli. Nimien lisäksi myös kuukausissa olevien päivien määrää muutettiin. Esimerkiksi ensimmäisessä, kolmannessa, viidennessä, yhdeksännessä ja yhdennessätoista kuussa oli vain 29 päivää.

Koska ajanlasku aloitettiin Jeesuksen kuolemasta, myös vuosi 1935 olisi haluttu muuttaa vuodeksi 1903.

Ymmärrettävistä syistä Rutherford ei halunnut ottaa ehdotettua teokraattista kalenteria käyttöön.

t. Aila
Valonpäivänä, järjestyksen kuussa 1983 
(Woodworthin ajanlaskun mukaan)

Tauon paikka – käsikirjoitus on kustannustoimittajalla

Käsikirjoitus Vartiotornin varjossa lähti kustantajalle kolmisen viikkoa sitten. Nyt on aikaa tehdä pihatöitä ja nollata ajatuksia pitkän työrupeaman jälkeen. Kirjoitusprosessi vei voimia sekä ruumiillisesti että henkisesti. Jos mahdollista, haastatteluaineisto oli edellistäkin kirjaa (Usko, toivo ja raskaus) raskaampaa.

Loppuvaiheessa yksi haastattelu putosi pois, sillä en saanut enää sähköpostitse yhteyttä sen kirjoittajaan. Aineistoksi jäi 64 kirjettä. Mukana ei ole yhtään karttamista puolustavaa tekstiä, muutoin kuin järjestön kirjallisuudesta poimittuina, sillä kukaan aktiivitodistaja ei lähettänyt vastauksia, joita olisin voinut hyväksyä kirjaan. Yhtä ainokaista vain nimimerkillä lähetettyä anonyymiä Jt-tekstiä en kelpuuttanut mukaan.

Harmillista oli myös se ettei Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen suostunut kommentoimaan aihetta. Oletan, että hän joutuu kirjan tiimoilta syksyllä julkisuuteen, mikäli media kiinnostuu aiheesta.

Käsikirjoitus on työstettävänä kustannustoimittajalla. Nyt voi vain odotella palautetta ja korjausehdotuksia.

Tämän piti olla pieni projekti. Aihepiiri laajeni ja lähettäessäni käsikirjoituksen se oli taas edellistä käsikirjoitusta pitempi. Olisiko kyse jostain ”Harry Potter” -ilmiöstä, jossa jokainen uusi kirja on aina edellistä paksumpi? Täytyy toivoa, että kustannustoimittaja karsii pois turhat rönsyt, jos niitä on.

Olen edelleen sitä mieltä, että hengellisyys ja uskonto on ”oikein käytettynä” hyvä asia, samalla tavalla kuin vesi on oikeassa suhteessa annettuna hyväksi kasville. Vastaavasti kuin liikakastelu tappaa kasvin, painostaminen ja hengellisyyteen pakottaminen voi tappaa henkilökohtaisen uskon. Jäljelle jää vain uskonnon suorittaminen.

Hengellisyys on tunnetta ja tekoja sopivassa suhteessa. Tulevaan kirjaan palatakseni, todistajuudessa minua hämmästyttää tunteiden vähyys tai oikeastaan niiden laimeus. Se, että kokouksia nimitetään juuri kokouksiksi, on loogista, sillä ne ovat kokouksia, asiallisia ja kaavamaisia sellaisia. Elävään musiikkiin ja vapautuneeseen tunnelmaan tottuneelle, ne eivät sovi.

Kaikkeen tietysti tottuu ja sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Todennäköisesti kokouksiinkin tottuu ja oppii pitämään niistä, ainakin jos uskoo järjestön kirjallisuutta, jossa kuvataan toistuvasti miten erinomaisia, hyviä ja tarpeellisia kokoukset ovat.

Nyt pitäisi suunnitella seuraavaa projektia. Muutamia ideoita on jo tullut mieleen, mutta mikään niistä ei ole vielä noussut ylitse muiden. Kuningasideaa odotellessa voi möyhiä puutarhaa ja puuhailla kasvihuoneessa. Aurinkoista ja lämpöistä toukokuun loppua kaikille tasapuolisesti.   :-)

Kuulumisia kirjaprojektista: Vartiotornin varjossa

Ajattelin laittaa hieman väliaikatietoa tulevasta kirjasta. Projekti etenee mukavaa vauhtia, mutta vie melkoisesti voimia.

Haastatteluja tuli kaikkiaan 65 kappaletta. Suuret kiitokset vastanneille. Lähes kaikki vastaajista (58) ovat entisiä Jehovan todistajia. Saamani kirjeet ovat hyvin koskettavia.  Moni  haastatelluista on menettänyt useita läheisiä ihmissuhteita. Osa on kokenut totaalisen hylkäämisen kaikkien entisten Jehovan todistajien taholta.

Olen käynyt muutama viikko sitten tutustumassa Jehovan todistajien kokoukseen Tikkurilassa sekä ollut puhelimessa yhteydessä tiedottaja Veikko Leinoseen. Valitettavasti Leinonen ei suostunut antamaan haastattelua kirjaa varten.

Mitä enemmän tutkin karttamisasioita, sitä kummallisempia tilanteita eteeni tulee.

Kävin perjantaina Helsingissä Asematunnelissa keskustelemassa muutaman todistajan kanssa. Ensimmäiset kaksi todistajaa olivat vanhempia herrasmiehiä. Kysyin heiltä, miksi entisten Jehovan todistajien kanssa ei saa pitää yhteyttä. Vanhempi miehistä totesi olleensa kahdeksankymmentä vuotta Jehovan todistaja ja että jos todistajuudesta irtautuneet saisivat tulla seurakunnan tilaisuuksiin, kohta kaikki seurakunnan jäsenet olisivat huoria, hänkin.

Melkoisen rankkaa ja leimaavaa puhetta.

Vaikuttaa siltä, että harvempi Jehovan todistaja kykenee ymmärtämään, mitä todistajuuden jättäminen todellisuudessa on ja millaisia syitä irtautumisille löytyy. Eniten olen ihmetellyt jokseenkin täydellistä empatian puutetta ja sitä, kuinka törkeästi entisistä todistajista puhutaan ja miten ilkeästi heitä voidaan kohdella. Mustavalkoisuus ja silmien sulkeminen kiusaamiselta on hämmentävää.

Toivottavasti syksyllä ilmestyvä kirjani saa aikaan vähintäänkin keskustelua aiheesta. Uskonnonvapaus tulee sallia kaikille, myös Jehovan todistajien perheeseen syntyneille ihmisille ja niille aikuisena todistajuuteen kääntyneille, jotka ovat pettyneet järjestöönsä ja haluavat erota yhteisöstä.